Suukko jääkarhulle.

Toukokuussa -2011 teimme Saijan kanssa äidille äitienpäivälahjaksi leikekirjan joka oli täynnä juttuja Islannista. Viimeisen sivun välistä löytyi isän äitienpäivälahja kaikille meidän perheen naisille: liput pitkäksi viikonlopuksi Islantiin! 

Äitienpäivälahja.

Lentokentällä skumppaa, mansikoita ja tutustumista Islannin tarjontaan. Paikallisista kirjakaupoista emme löytäneet yhtään opasta, mutta onneksi lentokentältä löytyi.

"Minua alkaa usein Islantiin saapuessani jo heti itkettää. Palan nostavat kurkkuun jo  lentokoneen ikkunasta näkyvät maisemat, jotka ylistävät yksinkertaisia muotoja, Islanti on liian kaunis. En koskaan totu siihen, en vaikka matkoja on takana jo ties kuinka monta. Islanti on täynnä jättiläismäista alkuvoimaa. " -  Satu Rämö; Björgvin Hilmarsson: MONDO matkaopas Islantiin.

Majoituimme Björk-hotelliin jonka valitsimme ihan vain nimen vuoksi: Olen suuri Björk-fani. Hotelli osottautui varsin kivaksi ja sijaitsi kävelymatkan päässä keskustasta.

Björkin musiikkivideo Joga on kuvattu Islannista. <3

Hotellissa nautimme hieman viiniä ennen kuin  lähdimme tutkimaan Reykjavikia...

Maisemia hotellihuoneesta.

Jos PariisinKevään mukaan Pikku Huopalahden talot ovat niin kuin keksipaketteja, ovat Islannin talot kuin karkkirasioita.

Annoin jääkarhulle suukon.

Saija antoi kuutille halin.

Reykjavikin keskusta on täynnä pieniä, hurmaavia yksityiskohtia. Kaupunki onkin monien taiteilijoiden suosikki. mm. Tarantino vierailee täällä säännöllisin väliajoin. Häntä emme tällä kerralla ikävä kyllä ehtineet treffata, ens kerralla sit. :)

Kaupunki on pullollaan myös pieniä, persoonallisia kahviloita. Palvelu ystävällistä ja ruoka hyvää.

Tämän kahvilan seinällä oli paljon kivoja postikortteja joita sen asiakkaat olivat sinne lähettäneet. Tätä mielettömän hienoa korttia koitin metsästää Islannin putiikeista, mutta turhaan. Kortin sanoma osuu kohdilleen.

Kävimme syömässä mm. kalaravintolassa, joita Islannissa on paljon.

"Every trip in an adventure". Lähdimme bussin kyytiin päiväretkelle, joka kiersi kätevästi suuren osan Islannin nähtävyyksistä.

Tässä istun ja ihmettelen kraateria jonka luona Björk piti joskus yhden keikoistaan. Olisinpa ollut mukana. Huokaus.

Tässä komeilee tulivuori Hekla. Seuraavana päivänä kun olimme lähteneet ja saapuneet takaisin Suomen maankamaralle, tämä 1491m korkea jättiläinen alkoi tupruta savua ja osoitti merkkejä purkautumisesta. Tällä kertaa jäi kuitenkin vain uhkailuksi. Veikkaan, että se osoitti mieltään meidän lähtemisen vuoksi.

Pääsimme paijaamaan Islanninhevosia. ( Vaikka ne ovatkin ponin kokoisia, niitä ei oppaan mukaan koskaan sanota poneiksi, ainakaan niiden kuullen, etteivät ne loukkaantuisi.)

"Monet islantilaiset uskovat yhä maahisiin ja haltioihin. Maahisiin ja muihin satuolentoihin on Islannissa helppo uskoa. Miten tätä outoa ja satumaista maisemaa voisi muuten selittää? Muhkurainen laavajärkäle muuttuu helposti komeanenäisen peikon sivuprofiiliksi! Kuumasta lähteestä nouseva höyry leijailee tuulessa ja muuttaa maiseman aavemaiseksi." - teksti Kuopion kaupunginkirjaston sivuilta-

Kuva Hallo Island-blogista.  "Peikot eivät kestä päivänvaloa. Ne muuttuvat kiviksi ja vuoriksi, jos eivät palaa ajoissa yöllisiltä retkiltään."

Toin Nooalle tuliaisiksi Brian Pilkingtonin tekemän kirjan peikoista. Jänniä tarinoita ja kuvia, tätä olemme selailleet usein.

Islannin mytologia kiehtoo suuresti, ja paikanpäällä niihin onkin helppo uskoa. Luonto on suorastaan maagista. Tutkimuksen mukaan 80% Islantilaisista ei kiellä peikkojen mahdollista olemassaoloa. "Islantilaiset eivät häpeile maahisiaan, ja suhde henkimaailmaan on suvaitsevan arvostava - jos ei muuten niin ainakin varmuuden vuoksi. Maahisten koteina toimiviin kiviin ja vuoriin ei kajota turhan päiten. Myös tiet rakennetaan kunnioittavan matkan päähän, jotta näkymättömät naapurit saavat säilyttää kotirauhansa." -Suvi Ruotsi / MTV3-

Islantilaiset muistuttavat mielestäni itsekin taruoloentoja. Ei pahalla, ainakin henkilökohtaisesti paikalliset ihmiset miellyttivät silmääni. Monet paikalliset ihmiset olivat persoonallisia ja boheemin oloisia. Joskus taisin sanoa myös lauseen, että jos olisin sinkku lähtisin ehdottomasti Islantiin etsimään itselleni miestä...

Gullfoss-vesiputous oli vaikuttava. Putous laskee 32 metriä päätyäkseen kapeaan kanjoniin, joka on 70 metriä syvä ja 2,5 kilometriä pitkä. Gullfoss on  kaksitasoinen vesiputous, jota  ympäröi sade, tuuli  ja lukuisat sateenkaaret auringonvalossa. 

Vaikka patsaat saattoivat olla tuimia...

...Islantilaiset olivat kuitenkin hyvin ystävällisiä.

Tossuni Pingvellirillä, paikka, jossa Euroopan ja Amerikan mannerlaatat kohtaavat.

Viimeiseksi, muttei suinkaan vähäisimmäksi matkalla jätimme Blue Lagoonin. "Uinti laguunin mineraalipitoisessa vedessä, rosoisten laavalohkareiden keskellä, on elämys. Laguunin vesi on noin 35-asteista, turkoosinsinistä ja läpinäkymätöntä. Veden väri tulee erilaisista mineraaleista, kvartsista ja levistä ja se on terveellistä iholle. Vesi laguuniin johdetaan syvältä maan uumenista." -Saga-matkat-

Siskokset.

"Islanti on liian kaunis. Yhdessä paikassa maisemaa hallitsee jäätikkö, toisessa suunnassa tulivuoret ja jossain siinä välissä voi kylpeä lämpimässä luonnonlähteessä. Islanti on yksinkertaisesti "best i heimi" (parasta maailmassa)." -Björgvin Hilmarsson-