Lokakuu 💛

 Ajattelin herätä hissukseen, 

käydä suihkussa, 

lenkillä 

ja miettiä mitäs sitten. 

Universumi päätti aamun toisin. 

Mutta aivan kiva näinkin.

💛

Yöllisten yllätysviestien ja -puheluiden ja -koputtelujen
 sijaan tälläinen aamuinen oli kiva.
Häneltä ensimmäinen ylipäätään,
joten pointsit siitä. 
Ja rajaa pois heti monta.
Kuten vanha työkaverini Annica totesi 
tuodessaan minulle aikoinaan aamulla työpapereita:
"Kuin LochNessin olisin nähnyt!"
Korjasi kyllä myöhemmin, 
että koska näki mut yöpaidassa ilman meikkiä, 
että harvinaista hänelle,
ei siksi että näyttäisin aamuisin hirviöltä.
Uskoo ken tahtoo. 
Ystäviä ollaan edelleen. 
Ei pelästynyt niin paljon. 
Pus. 

Aamukaffeet. Ja pullat joista ei kuvia, 
mutta oli makoisat. 

Myöhemmin myös Mummu tuli kylään
ja ulkokukat saivat kohennuksen talvea kohti.

Sain myös omppuja ja lasagnea
(jossa kuulemma Arjan tomaatteja, nams!).

Samaan aikaan Mummulassa Vaari
 oli valmistanut tilauksesta
siileille talvipesiä...

...pöllökoristeita...

...sekä riukuaitaa (Laku vahtina)...

...sekä minulle tietenkin klapeja...

joiden salamatkustajana lukki.
Ulkona alkaa olla kylmä
ja täällä tilaa, 
joten tervetuloa!
Mutta jos ei musta kuulu,
niin todennäköisesti olen kiinni
hämähäkinseitissä. 
Oh well.