Keltainen villasukka .

torstai 12. helmikuuta 2026

600 000

600 000 lukukertaa blogissa täynnä.

Kiva että olet matkassa mukana.

💛

Tuosta yhdestä lempikappaleesta

tulee aina mieleeni äitini kirjoittama

muisto lapsuudestani:

P.S. Tänään saan Nooan yökylään.

Parasta se.

perjantai 6. helmikuuta 2026

Vanhassa puutalossa asumisen iloja. Osa 57.

98% rakastan,

mutta en silloin kun

ulkona pakkasta -26c.

Putket aamusta asti jäässä.

Naapurit eivät ole kotona,

mutta liekö heilläkään ämpäreitä

jotta saisin vettä,

ja putket jäässä ehkä sielläkin.

Toki kattila kerrallaan,

sitten kun kotiutuvat

voi kantaa, mutta tarvitaan aika monta litraa.

Sulattelen siis vettä lumesta vähitellen

jotta voisin vetää vessan.

On ehkä pakko tilata woltista ruokaa

koska tänään olin ajatellut keittää pastaa,

mutta AiniinN se vesi.

Sitä ei tule.

Uunipastaa ei lasketa,

koska todennäköisesti

sulakkeet paukkuisivat siitäkin.

No.

Onneksi ei ole treffejä luvassa,

joten suihkuun ei ole pakko päästä

-ei se oma hygienia ole niin justiinsa,

ehtii keväämmällä.

Ja kuivashampoolla pärjää hyvin

pari päivää jos ei tarvitse ottaa pipoa pois.

Ja hei.

Viimeksi pari viikkoa sitten olin ilman sähköjä

kotoSalla yli vuorokauden,

kutakuinkin samoilla pakkasilla.

Siitäkin selvisin.

Oli takka, puita, kynttilöitä, kahdet villasukat.

Vaikka patterit ja se uuni olisi ollut kyllä silloin plussaa.

Kaikkea ei voi saada.

Arvostaa sitten enemmän.

Uudenvuodenkin oli kuitenkin ihan vapaaehtoisesti

kutakuinkin samoissa olosuhteissa mökillä,

joten olkoon tämäkin Kokemus! Elämys!

Positiivisen kautta.

Olin ajatellut hakea Maajussille morsian -ohjelmaan,

mutta ehkä haenkin Selviytyjiin.

Sielläkin saattaa kuulemma löytää jonkun.

Win-win!

Sittemmin jäätynyt vain keittiön vesiputki.

Eipä hätää.

Tiskit voi pestä kylppärissäkin.

Ja nyt!

Tänään!

Kaikki toimii!

Vihdoista viimein.

Kiitos vuokraisäntä!

Ja kaikki jotka henkisesti tässä

ovat tsempanneet.

Joskus olisi tehnyt mieli itkeä,

mutta mennyt jo niin hulluksi että olen vaan nauranut.

Ihan hyvä,

koska tänään ne treffit.

Pääsin suihkuun ja

tarkoitus tehdä yhdessä ruokaa ja katsoa leffa.

Mutta vähän silleen

kulmain alta

katselen ja kuulostelen hörökorvin

mikä ja missä seuraavaksi prakaa.

Mutta jos toimii,

niin kaikki hyvin.

Ja erityisesti jännään treffejä

sitten kuitenkin.

Tämmöiset vastoinkäymiset tuovat vaan vähän enemmän

sävyjä elämään,

jottei tulisi liian tylsää.

Eteenpäin sanoi Salla pakkasessa.

perjantai 30. tammikuuta 2026

Talvi

Järvet täynnä timantteja,

hohtavia timanttikenttiä,

ota ne nyt.

Metsät silkkaa hopeaa,

kimaltavia hopeakuusia,

ota ne nyt.

Kirpeä hiljaisuus, turmellus mahdottomuus.

Heleä hiljaisuus, nyt pelkkä kataluus.

Viiltävä voima, kuultava kauneus.

Talvi ja jää, hohtavaa pimeää.

Talvi ja jää, ahdistavaa heleää.

Talvi ja jää, kauneus kiristää.

Talvi ja jää.

Kaupunkien pimeydessä

raskaat mielet raahaa tomumajojaan.

Kireässä pimeydessä

tuuli tulvii partakoneen teriä.

Kylmyys tarraa kulkijaan,

vilu yksin nukkujaan.

Kiitos uunin asukkaan,

tuli jatkaa taistoaan.

Viiltävä voima,

kuultava kauneus.

-Ismo Alanko / Sielun veljet-

Lempparibiisejä tämä.

Löydän joka vuosi uudelleen

näihin aikoihin.

💙

tiistai 20. tammikuuta 2026

Kohti kevättä. (Tule, tule jo!)

Vielä viimeiset täällä julkaisemattomat jutut

viime vuodelta.

Parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Jääpähän siten kirjoihin ja kansiin

mummona muisteltavaksi.

Näiden jälkeen jo vain uusia juttuja,

lupaan ma.

Kohti kevättä.

Onhan jo tammikuu.

(Huomaa positiivinen ajattelu.)

💛

Koitin etsiä runoa joka oli jäänyt mieleeni pyörimään,
mutta en muistanut ihan kokonaan.
Näin käy usein.
Ja kas, tekoäly löysi!

Saijan kanssa leffailtaa.
Kingin The Monkey,
ehtoisena emäntänä leipomaani mustikkapiirakkaa
sekä kuohuvaa.

Ja jottei ihan vaan herkkuja,
eräänä iltana valmistin myös takassa perunoita
jonka höysteeksi kylmäsavulohta.

Sitten taas vähän rai-rai-rai.
Toki viime vuoden ehkä toinen kerta.
Vähissä on ollut rilluttelut ulkona.
Tämä ilta venyikin sitten aamu kuuteen,
mutta sen jälkeen en ole taas
juuri missään ollutkaan.
Riitteli hetkeksi
vaikka kivaa olikin.

Nooa & Mummu kävivät kylässä.
Saimme Nooalta privakeikan koulun musikaalista.
Sydän sanoi poks.

Aamupala komppasi fiilistä.

Kyläilimme Valtterin & Ilonan uudessa asunnossa Kalevassa.

Mummun kanssa kaffeella Porissa.
Lisää herkkuja.

Nyt juttua tehdessä alkaa itsellekin hahmottua
että sinne lenkkipolulle pitää kyllä raahautua.
No, heti kun on kevät.
Vitsi.

Filosofi ja Siili Suhonen riemastuttivat kesääni.

Nooa Mummulassa kesähommissa...

...ja suppailemassa.

Itse keskityin aurinkoon ja kirjaan.

tiistai 13. tammikuuta 2026

Askeleita eteenpäin.

Vuosi vaihtui uuteen jäätävästi mökillä.

Pakkasella mentiin reippaasti.

Kuten monet teistä ehkä muistavat,

vuosia sitten koitin tehdä usein itse leipää.

Koska ajatus, koska tuoksu.

Mutta ei, ei onnistunut tälläkään kertaa.

Merimies versio 2.0 söi kuitenkin ystävällisesti ja urheasti

monta tuntia vaivaa ottanutta iltapalaa,

vaikka olikin raakaa.

Ei auttanut asiaa kuullessani että hänen eksänsä on kokki.

No.

Näillä mennään.

Itsetuntoni kestää tämän.

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo.

Oli mukavaa kuitenkin.

Kompassi on sitä mieltä että on aika taas muuttaa.

Vaihtoehtoina tällä hetkellä Espanja, Turku, Tampere tai Reposaari.

Tai sitten joku pieni ihme pitää minut tässä.

Kaikkeen olen varovaisen optimistinen.

Niin ja miten ne askeleet?

Eteenpäin olen mennyt monella tapaa.

💛

Järvi lauloi. Oli kaunista.

Jälkikäteen sain erinomaisia joululahjoja.
Ja hei. Olenko muistanut mainita
että Jarkon kirjaan kuvituksen tehnyt Ilkka Vuojala on taiteillut nämä
viimeisimmät minunkin blogin kansikuvat.
Kiitosta vaan edelleen Jarkolle vinkistä.