Keltainen villasukka .

perjantai 30. tammikuuta 2026

Talvi

Järvet täynnä timantteja,

hohtavia timanttikenttiä,

ota ne nyt.

Metsät silkkaa hopeaa,

kimaltavia hopeakuusia,

ota ne nyt.

Kirpeä hiljaisuus, turmellus mahdottomuus.

Heleä hiljaisuus, nyt pelkkä kataluus.

Viiltävä voima, kuultava kauneus.

Talvi ja jää, hohtavaa pimeää.

Talvi ja jää, ahdistavaa heleää.

Talvi ja jää, kauneus kiristää.

Talvi ja jää.

Kaupunkien pimeydessä

raskaat mielet raahaa tomumajojaan.

Kireässä pimeydessä

tuuli tulvii partakoneen teriä.

Kylmyys tarraa kulkijaan,

vilu yksin nukkujaan.

Kiitos uunin asukkaan,

tuli jatkaa taistoaan.

Viiltävä voima,

kuultava kauneus.

-Ismo Alanko / Sielun veljet-

Lempparibiisejä tämä.

Löydän joka vuosi uudelleen

näihin aikoihin.

💙

tiistai 20. tammikuuta 2026

Kohti kevättä. (Tule, tule jo!)

Vielä viimeiset täällä julkaisemattomat jutut

viime vuodelta.

Parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Jääpähän siten kirjoihin ja kansiin

mummona muisteltavaksi.

Näiden jälkeen jo vain uusia juttuja,

lupaan ma.

Kohti kevättä.

Onhan jo tammikuu.

(Huomaa positiivinen ajattelu.)

💛

Koitin etsiä runoa joka oli jäänyt mieleeni pyörimään,
mutta en muistanut ihan kokonaan.
Näin käy usein.
Ja kas, tekoäly löysi!

Saijan kanssa leffailtaa.
Kingin The Monkey,
ehtoisena emäntänä leipomaani mustikkapiirakkaa
sekä kuohuvaa.

Ja jottei ihan vaan herkkuja,
eräänä iltana valmistin myös takassa perunoita
jonka höysteeksi kylmäsavulohta.

Sitten taas vähän rai-rai-rai.
Toki viime vuoden ehkä toinen kerta.
Vähissä on ollut rilluttelut ulkona.
Tämä ilta venyikin sitten aamu kuuteen,
mutta sen jälkeen en ole taas
juuri missään ollutkaan.
Riitteli hetkeksi
vaikka kivaa olikin.

Nooa & Mummu kävivät kylässä.
Saimme Nooalta privakeikan koulun musikaalista.
Sydän sanoi poks.

Aamupala komppasi fiilistä.

Kyläilimme Valtterin & Ilonan uudessa asunnossa Kalevassa.

Mummun kanssa kaffeella Porissa.
Lisää herkkuja.

Nyt juttua tehdessä alkaa itsellekin hahmottua
että sinne lenkkipolulle pitää kyllä raahautua.
No, heti kun on kevät.
Vitsi.

Filosofi ja Siili Suhonen riemastuttivat kesääni.

Nooa Mummulassa kesähommissa...

...ja suppailemassa.

Itse keskityin aurinkoon ja kirjaan.

tiistai 13. tammikuuta 2026

Askeleita eteenpäin.

Vuosi vaihtui uuteen jäätävästi mökillä.

Pakkasella mentiin reippaasti.

Kuten monet teistä ehkä muistavat,

vuosia sitten koitin tehdä usein itse leipää.

Koska ajatus, koska tuoksu.

Mutta ei, ei onnistunut tälläkään kertaa.

Merimies versio 2.0 söi kuitenkin ystävällisesti ja urheasti

monta tuntia vaivaa ottanutta iltapalaa,

vaikka olikin raakaa.

Ei auttanut asiaa kuullessani että hänen eksänsä on kokki.

No.

Näillä mennään.

Itsetuntoni kestää tämän.

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo.

Oli mukavaa kuitenkin.

Kompassi on sitä mieltä että on aika taas muuttaa.

Vaihtoehtoina tällä hetkellä Espanja, Turku, Tampere tai Reposaari.

Tai sitten joku pieni ihme pitää minut tässä.

Kaikkeen olen varovaisen optimistinen.

Niin ja miten ne askeleet?

Eteenpäin olen mennyt monella tapaa.

💛

Järvi lauloi. Oli kaunista.

Jälkikäteen sain erinomaisia joululahjoja.
Ja hei. Olenko muistanut mainita
että Jarkon kirjaan kuvituksen tehnyt Ilkka Vuojala on taiteillut nämä
viimeisimmät minunkin blogin kansikuvat.
Kiitosta vaan edelleen Jarkolle vinkistä.