Toiset lähtee kuuhun ja toiset Ruotsiin.

 Itse jatkoin lomailua Raumalla. 

Viikko vierähti kuin siivillä 

ja paluu Poriin ei ollut mieluinen.

Tästä syystä takaisin Kuninkaankadulle

ihan kohta.

Sen toki tiesinkin, 

että Porissa liian pienet piirit,

mutta tällä kertaa ihmissuhdekummajaiset

 osuivat vaan satuttavasti liian läheltä. 

On rauhaisaa

olla jossain kauniissa

missä kukaan ei tunne

ja tuntuu kuin kodilta,

vaikka ei oma olekaan. 

Helppo hengittää. 

Allergiaoireetkin alkavat jo helpottaa. 

Mutta aina jotain hässäkkää, 

se tuntuu olevan vakio. 

Kumman ottaisit mielummin?

Ettei hengistys kulje vai särkyneen sydämen?

No, ehkä jälkimmisen sitten kuitenkin.

Eteenpäin.

Kuten Eput laulaa:

"Lensin matalalla (la-la-la).

Liian matalalla (la-la-la).

Voi törmätä johonkin. 

Niellä koukun ja kohonkin.

Lensin ylemmäksi,

ja kaikki hidastui.

Muuttui pieneksi

-ymmärrän-

koska näen nyt enemmän."

💛

Itselleni ihan tähän lisää

lyriikoita lainatakseni muistiin

(Karjalaisen Jiitä tällä kertaa):

"Varo ongenkoukkuja. 

Ne on joskus aika pahoja."

Rakkain muutti Raumalle

Vähitellen tavarat paikoilleen. 

Vain ruokapöytä puuttuu.
Oisko sulla hyvä?

Mummu selvitti miten pesukone saatiin toimimaan. 

Lounaalla kävimme Osteria da Filippossa.

Jälkkäreillä Kontion kahvilassa.

Kaunista on. 

Illalla poppareita ja tietenkin Raumalla kuvattu leffa
 Jossain on valo joka ei sammu. 
Etenkin valaistus oli loistava. 

Seuraavana päivä lounaaksi Nooa keitteli
kanttarellikeiton itse poimimistaan sienistä. 

Kello näytti aurinko o'clock...

...joten paistattelemaan päivää
 merenrannalle Poroholmaan.

Illallisella kävimme ravintola Sydvestissä.

Aamupalaksi rakkain loihti shakshukaa.

Enpä olisi halunnut hänestä luopua,

edes hetkeksi,

mutta armeija kutsui. 

Itse jään vielä Vanhaan Raumaan

ainakin muutamaksi vuorokaudeksi

fiilistelemään mitä kaikkea täältä löytyykään. 

Suosituksia?

💛

Signaaleja

 Sennin kanssa herkullinen lounas Kalevissa,

josta T.E.H.D.A.S ryn kesänäyttelyyn.

💛

Kiitos upeasta viinistä Kathi ja Antti!

Be still my heart!

 Kyllä on ollut taas hommia

pitää pulssi jotenkuten kohdillaan.

Ensin mökille 

erään lempirumpalini kanssa

 (ollut vuodesta 1997),

josta Nooan asuntonäyttöön

 Mummun kanssa Raumalle. 

Ja kas! 

Molemmat onnistuivat paremmin kuin hyvin!

En ole yllättynyt.

Tähdet ovat olleet kohdillaan viimeaikoina. 

💛

Mummu oli kerännyt meille metsämansikoita.

Vaari oli jättänyt puuvajaan viestin. 

Vesi on lämmintä. Mies kuuma.

Valkoviini viilensi. 

Kutosjatsi ekalla. 

Aamupalaa laiturilla. 

Outi Heiskasen näyttely ja kaffetta
Galleria - Kahvila Suutarin Verstaassa.

Rakkain jännittää asuntonäyttöä.

Mummu tsemppasi. Minä myös.

Tänne hän muuttaa.
Sai asunnon.
 En kestä. 
Tai kestän, mutta sydän sanoo taas Poks!

Matkalla takaisin mökille
kävimme Harjavallan Pizzamestareilla,
koska tietenkin. 

Mökillä saunan terassilla vilvoittelemassa,
ja sulattelemassa tätä kaikkea huikeaa.
 Saimme vielä lisäksi ihanan vieraan. 

Kesä, olet nam!

Kiitos seurasta ihana Senni. 

💛

Testasimme uuden Ravintola Skoolin.

Skoolin skoolit. 

Emme malttaneet ruuan jälkeen siirtyä sisätiloihin,
joten haimme mukaan viltin, lisää evästä 
ja siirryimme Kirjurinluotoon 
nauttimaan lisää musiikista ja auringosta.