700 000

 Hurjan monta lukukertaa

blogissa täynnä. 

700 000.

Toki vuosiakin jo takana. 

Äiti ei millään ole ehtinyt naputtaa

 mustikkametsästä montaa kertaa,

ja tuskin tekoälykään on noin kiinnostunut. 

No. 

Mene ja tiedä. 

Lue jos tykkäät. 

Kiva että olet siellä. 

Jatketaan. 

💛

Kuva vanha mutta ajankohtainen, koska syksy.
Peace!

Late Summer Sessions

Kesän viimeisiä viedään.

Viime viikonloppuna 

Humala Craft Festeillä 

nauttimassa Porin Suomalaisella Klubilla 

upeissa puitteissa

juomasta ja musiikista. 

💛

Antti Autio. Rakastan. 

Samaan aikaan kun koen kaikkea tälläistä ihanaa, 

koitan vihdoin viimein käsittää,

että kaikki on hyvin. 

Muutama tovi sitten 

fyssari, terapeutti ja lääkäri totesivat

että hoidot voidaan lopettaa. 

Olen täysissä sielun ja 

ruumiin voimissa. 

Kiitos taas kaikki ihanat rakkaat!

Teillä on ollut varmasti iso osa tässä. 

Kuinka monta keltaista sydäntä tähän voi laittaa?

Laitetaan semmoinen ääretön ja sen yli.

KotoSalla.

Hänkin viihtyy.

Kaurapuuroa olen syönyt viimeksi ehkä vuonna 1987,
ja taas. 
Teki mieli.
Älä kysy miksi.

Samaan aikaan toisaalla rakkain oli telttailemassa. 
Hänelläkin kaikki hyvin. 
💛

Kun maailma elää

 Otsikon biisi yksi lemppareista. 

Kasevan. 

Te tiedätte. 

Hieno biisi, ja

tuntuu hyvälle nähdä sen 

c-kasetin kansi 

(kasettikin on toki jemmassa)

Nooan sisustuksessa.

Onneksi lyriikat eivät osu kohdalle. 

Joillekin ehkä.

Heille kaikkea hyvää. 

Heippa. 

Itse olin arkeologin kanssa eilen treffeillä.

Oli kivaa. 

Rauma kohtelee edelleen enemmän kuin hyvin. 

"Päivä kasvaa kohti iltaa

Silti mikään muutu ei

Ikkunassas viivyt jälleen

Takaa verhon katsoen

Kun maailma elää

Kun kellot käy

Ihmisten aikaa

Ei kukaan enää kosketustas kaipaa

Sinun rakkautes on menneet

Niinkuin uni eilinen

Kenties vielä toivot öisin

Jonkun vierees lämpimän

Hiljainen on sinun huonees

Kylmä yksinkertainen

Vaimeasti jostain kuuluu

Sanat rakkauslaulujen

Kun maailma elää

Kun kellot käy

Ihmisten aikaa

Ei kukaan enää sinunlaistas kaipaa"

Ennen ja nyt.

Viime viikonloppuna Sennin & Co
 kanssa Porissa hippaloimassa.

Raumalla Nooan inspiraation äärellä. 
Hän valmisti itselleen taas uudet upeat housut. 

Ihanat valot ja varjot. 

Treffeillä.

Pala Raumaa

 Vielä pala Raumaa,

sitten takaisin Poriin. 

Sitten takaisin Raumalle 

ja sitten taas Poriin. 

Ja sitten taas ja taas ja taas ja taas. 

Mutta näin

mieleni minun tekevi,

aivoni ajattelevi. 

💛

(Tässä sujuvasti lainasin 

Dingoa sekä

Eino Leinoa. 

Otsikossa tavallaan Klamydiaakin.

Aika hyvin näin minuutissa.)

Lempipaikkani.

Lempimekko ja kassi. 

Aurinkoa. 

Suitsukkeita.

Vinyylilevyjä.

Maisema. 

Toiset lähtee kuuhun ja toiset Ruotsiin.

 Itse jatkoin lomailua Raumalla. 

Viikko vierähti kuin siivillä 

ja paluu Poriin ei ollut mieluinen.

Tästä syystä takaisin Kuninkaankadulle

ihan kohta.

Sen toki tiesinkin, 

että Porissa liian pienet piirit,

mutta tällä kertaa ihmissuhdekummajaiset

 osuivat vaan satuttavasti liian läheltä. 

On rauhaisaa

olla jossain kauniissa

missä kukaan ei tunne

ja tuntuu kuin kodilta,

vaikka ei oma olekaan. 

Helppo hengittää. 

Allergiaoireetkin alkavat jo helpottaa. 

Mutta aina jotain hässäkkää, 

se tuntuu olevan vakio. 

Kumman ottaisit mielummin?

Ettei hengistys kulje vai särkyneen sydämen?

No, ehkä jälkimmisen sitten kuitenkin.

Eteenpäin.

Kuten Eput laulaa:

"Lensin matalalla (la-la-la).

Liian matalalla (la-la-la).

Voi törmätä johonkin. 

Niellä koukun ja kohonkin.

Lensin ylemmäksi,

ja kaikki hidastui.

Muuttui pieneksi

-ymmärrän-

koska näen nyt enemmän."

💛

Itselleni ihan tähän lisää

lyriikoita lainatakseni muistiin

(Karjalaisen Jiitä tällä kertaa):

"Varo ongenkoukkuja. 

Ne on joskus aika pahoja."

Rakkain muutti Raumalle

Vähitellen tavarat paikoilleen. 

Vain ruokapöytä puuttuu.
Oisko sulla hyvä?

Mummu selvitti miten pesukone saatiin toimimaan. 

Lounaalla kävimme Osteria da Filippossa.

Jälkkäreillä Kontion kahvilassa.

Kaunista on. 

Illalla poppareita ja tietenkin Raumalla kuvattu leffa
 Jossain on valo joka ei sammu. 
Etenkin valaistus oli loistava. 

Seuraavana päivä lounaaksi Nooa keitteli
kanttarellikeiton itse poimimistaan sienistä. 

Kello näytti aurinko o'clock...

...joten paistattelemaan päivää
 merenrannalle Poroholmaan.

Illallisella kävimme ravintola Sydvestissä.

Aamupalaksi rakkain loihti shakshukaa.

Enpä olisi halunnut hänestä luopua,

edes hetkeksi,

mutta armeija kutsui. 

Itse jään vielä Vanhaan Raumaan

ainakin muutamaksi vuorokaudeksi

fiilistelemään mitä kaikkea täältä löytyykään. 

Suosituksia?

💛