"Ja tässä Ronja nyt oli, hän oli syöksynyt päätäpahkaa kevääseen. Kaikkialla hänen ympärillään oli niin ihanaa, se täytti hänet kokonaan ja hän huusi kuin lintu korkeasti ja kimeästi, kunnes hänen täytyi selittää Birkille.
-Minun oli huudettava keväthuuto, muuten halkean. Kuuntele! Kuulet kai kevään!
He olivat hetken hiljaa ja kuuntelivat miten heidän metsässään vihersi ja suhisi ja mörisi ja lauloi ja lorisi. Kevään villi, raikas laulu kaikui kaikkialla, kaikissa puissa ja kaikissa vesissä ja kaikissa vehreissä pensaikoissa.
-Minä oikein tunnen miten talvi valuu yltäni, Ronja sanoi. - Pian olen niin kevyt että voin lentää."
~Astrid Lindgren, Ronja Ryövärintytär~
 |
| Kuva lainattu www.stromholm.se |
 |
| Kuva lainattu www.vebidoo.de |
"Kesä ei ollut ikuinen, sen tiesi Birk
ja sen tiesi Ronja. Mutta nyt he alkoivat elää niin kuin se olisi, ja
pitivät jokaisen piinaavan talviajatuksen piilossa niin hyvin kuin
kykenivät. Joka hetki, aamunsarastuksesta iltahämärään ja yöhön, he
halusivat olla tietoisia kesästä ja imeä koko sen suloisuuden itseensä.
Päivät saivat tulla ja mennä, he elivät kesän huumassa eivätkä
suostuneet huolestumaan. Heillä oli vielä vähän aikaa. "
~Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär~
Ronja Ryövärintytär oli nauhoitettuna meillä kotona säröiselle VHS-kasetille, ja sitä tuli katseltua niin ahkerasti, että osaan vuorosanat ruotsiksi melkein vieläkin ulkoa. Vaikkei siihen aikaan minulla ollut aavistustakaan ko. kielestä, vuorosanat, laulut ja äänenpainot jättivät lapsen mieleeni vahvan muistijäljen. Ajattaret olivat pelottavia, männiäiset hölmöjä, Ronjan keväthuuto vaikuttava ja Birk ihana. Tänään katsomme leffan Nooan kanssa. Katsotaan onko elokuvalla yhtä maaginen vaikutus jälkikasvuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti