Usein riitti kun toinen meistä luki kirjan.

1. En tiedä miksi pidän sinusta niin paljon. Oliko se sinun ihottomuutesi, sinun valmiudenpuutteesi? Minä haluan muuttua sinua vasten, sinun kauttasi. Mutta ellen minä kestä, mitä minä teen kaikilla kuorillani. Kaksi ihotonta, joutuvatko ne liian lähelle toisiaan?

2. Muistan erään syksyn kun melkein kaikki oli kuollut. Sinä tunnuit niin iloiselta. Niin kuin iloitaan silloin kun jokin on vihdoin ohi.

3. Joskus sinä nauraa tirskuit kuin itkisit.

4.Bussipysäkillä tuli hirveän kylmä. Sinulla oli jotain mielettömän pörröistä ylläsi. Bussi lähestyi ja me halasimme toisiamme, minä tunsin miten kuuma sinun sisälläsi oli. Matkustit pois ja talletit lämpösi minuun koko talveksi.

Kesä -2011

5. Andersson ei ole ihan viisas, sanoit iloisesti kun minä tuumin ottaa hengen itseltäni.

6. Sinä pelkäsit usein. Näin sen silmistäsi jotka lipesivät ja syöksyivät alas korkeilta silloilta. Muutaman kerran onnistuin saaamaan sinut kiinni. 

7. Aavistimme molemmat ettei todellisuuteen ollut luottamista. Se antoi meille kumman luottamuksen toisiimme, luulen että me harvoin väärinkäytimme sitä mutta se toi meille lepoa, se oli yhteinen lintu.

 8.Puhelimme usein lapsista, miten läsnä ne jaksoivat olla, koko ajan. Kun ne joskus sairastuivat, ne olivat kuin me, niin kuin ne eivät aivan olisi olleet siinä missä olivat.

9.Kun olimme poissa toistemme luota, matkoilla, emme koskaan lähettäneet toisillemme kortteja. Ei meillä ollut mitään mikä olisi kaivannut vahvistusta.

10. Usein riitti kun toinen meistä luki kirjan.

 

Kesä -2011

 11. Sattui että meille juolahti yhtä aikaa mieleen soittaa toisillemme. Silloin linja oli varattu. Saattoi mennä viikkoja ilman että tarvitsi soittaa uudestaan.

12. Molemmat rakastimme kesää, silloin me emme koskaan nähneet toisiamme. Olimme suunniltamme.

13. Sinä annoit minulle pitkiä upeita viipaleita minun omasta todellisuudestani.

14. Emme me koskaan sanoneet rakastavamme toisiamme, tiesimme liiankin hyvin missä köyttä säilytettiin. Se oli meidän tapamme suojautua.

15. Me teimme yhdessä yhtä ja toista joka ei koskaan tullut valmiiksi. Sillä tavoin siitä ei tullut loppua.

 

Kesä -2011

16. Nyt minä olen tullut hulluksi, sanoit puhelimessa. Silloin minä vältin häiritsemästä sinua. Tiesin, että sinä teit lujasti töitä.

Kosketin oli vedetty irti.

 17. Joskus joimme itsemme humalaan. Hillittömästi. Se oli molemminpuolista luottamusta. Riitelimme kuin henkemme hädässä!

18. Kun tapasin sinut ensi kertaa, muistan kuinka minä kaipasin kaikkia niitä vuosia jotka sinä olit ollut minusta poissa. Sinä et halunnut sitoutua mihinkään, mutta sinä sidoit minut itseesi. Se on yksinäinen tie, mutta reunustettu ihmisillä. Mitä me odotamme, sinä vain sanoit. 

 

Kesä -2011

19. Ilman sinua runo olisi vähän epätodellisempaa.

20. Ilman sinua epätodellinen olisi vähän todellisempaa.

~Claes Andersson~

Claes Andersson on yksi niistä, jonka teokset olen lukenut lukemattomia kertoja. Aina rakastun uudelleen. Jotkut (ihmiset ja) asiat tulevat jäädäkseen ja sykähdyttävät joka kerta. Sanoinkuvaamaton tunne. Tämä yksi niistä.