Viime keväänä kuvailin Nooaa Yyterissä. Loistava paikka; valon määrä ja maisemat yhdessä tekevät tunnelmasta ja kuvista satumaisia. Mukana kuvauksissa Nooan lempipehmoleluhaukku Ruusu, (josta tuli myöhemmin myös elokuvatähti, mutta siitä oma juttunsa myöhemmin) joka päätyi märkänä ja hiekkaisena kuvausten lopussa pesukoneeseen. Nooa otti asian rauhallisemmin kuin Reeta Uppo-Nallessa;
-Mitä sinulla on sylissäsi? äiti kysyi. -Tämä on minun ystäväni Uppo-Nalle, joka tuli luokseni merta pitkin, Reeta sanoi ripustaessaan Uppo-Nallea pyykkipoikien avulla narulle. Hän oli niin syventynyt puuhaansa ettei ollenkaan huomannut, miten äidin muoto mustui. -Hyi! Äiti huusi. -Se on voinut kuulua kenelle tahansa ja siinä voi olla bakteereja! Reeta suuttui. Hänen silmänsä salamoivat niin että Uppo-Nalle näki yhden pallosalaman ja yhden tavallisen salaman. -Älä puhu pahaa minun ystävästäni! Reeta huusi. -Ajattele, jos minä olisin ajelehtinut merta pitkin ja tullut jonkun luo, ja se joku olisi sanonut sinulle, että olen voinut kuulua kenelle tahansa ja että minussa on bakteereja, silloin sinä olisit suuttunut kamalasti.
~Elina Karjalainen / Uppo-Nalle~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti