Myrsky.

Asioita on tapahtunut hurjassa tahdissa. Pitkään on tuntunut siltä, kuin olisi hypännyt enemmän tai vähemmän itsetietoisesti tornadon kyytiin ja nyt pää on pyörällä kaikesta. Välillä olen ollut myrskyn tyvenessä, joukkoon on mahtunut myös paljon hyviä hetkiä, mutta sitten kieputus on jälleen jatkunut. Ei ole ollut aikaa hengähtää.

Kuva kortista joka minulla oli aikoinaan kehyksissä.

     Paljon tapahtunut, johon en ole voinut vaikuttaa, ja tietynlaisena kontrollifriikkinä on tämä asia ollut minulle erityisen vaikeaa sulattaa. Taistelu tuulimyllyjä ja minun mielestäni vääryyttä vastaan on vienyt voimia niin itseltäni kuin läheisiltäni, ja vaikka kaikki onkin ollut sen arvoista, voi sitä vaan ihmetellä miten minä ja muut ovat jaksaneet. Ja voin vain kauhuissani katsoa taakseni (onneksi ovat jo takanani) miten ilkeitä ja itsekeskeisiä ihmiset voivat olla. Luottamukseni ihmiseen ja hyvään on saanut ison iskun.

Kuva lainattu Valokuvaus-sivulta

 People say I'm crazy doing what I'm doing,
Well they give me all kinds of warnings to save me from ruin,
When I say that I'm o.k. they look at me kind of strange,
Surely your not happy now you no longer play the game,

People say I'm lazy dreaming my life away,
Well they give me all kinds of advice designed to enlighten me,
When I tell that I'm doing Fine watching shadows on the wall,
Don't you miss the big time boy you're no longer on the ball?

I'm just sitting here watching the wheels go round and round,
I really love to watch them roll,
No longer riding on the merry-go-round,
I just had to let it go,

People asking questions lost in confusion,
Well I tell them there's no problem,
Only solutions,
Well they shake their heads and they look at me as if I've lost my mind,
I tell them there's no hurry...
I'm just sitting here doing time,

I'm just sitting here watching the wheels go round and round,
I really love to watch them roll,
No longer riding on the merry-go-round,
I just had to let it go 

~John Lennon~

     Ja nyt. Tuntuu, kuin kieputus olisi loppunut. Makaan maassa, paikassa jonne olen monen mutkan kautta päätynyt, rakkaiden ihmisten sylissä jotka ovat säilyneet elämässäni kaikesta huolimatta. Nousen ylös, puhdistelen vaatteitani myrskyn jäljiltä, katson ylös ja ympärilleni. Mihin nyt?

Kuva lainattu tuolta: truthaboutmornings.wordpress.com

    Kävelen varovasti eteenpäin, ja huomaan auttavia käsiä ja sylejä ilmaantuvan lähes jokaisen mutkan takaa, paikoista joissa en ole ennen käynyt, mistä en ole ennen edes kuullut ja ihmisiltä joita en ole ennen tavannut. Tartun käteen ja tilaisuuteen jos toiseenkin. Tuntuu että asiat loksahtelevat kohdilleen.

     Vihdoin olen perillä ja tässä, juuri nyt on hyvä. Parempi, kuin menneisyydessä olisin koskaan voinut saavuttaa. Kaikelle tarkoituksensa." Lähteä pitää. Lähteä pitää. Ilmassa olet yksin."

kun huonot päivät päihittävät hyvät
ja kauniit kasvosi vääristyvät
etkä totuuksia osaa ominas pitää
eikä sydämessäsi liikahda mitään
etkä vierelles tahdo kutsua ketään
kun mietteesi mustimmat maan poveen vetää
kun voimattomuus on olemuksesi herra
etkä keskustella jaksa hetken verran
kun tuhoisa taivas on kaikkeutes yllä
minä näen sen hyvin ja käsitän kyllä
ja kanssasi kiroan elämän ilveet
ja luoksemme pyydän nuo synkimmät pilvet
ne pisaroi, tihuttaa, salamoi
myrskyn nostattaa
ja myrsky huuhtoo jälkesi niin
ettei suru voi löytää sinua
myös läheiseen ihmiseen pettyä saat
helpot huijaukset haaskalintua houkuttaa
niin tuo ystävä hyvä sun sydämees pesi
että hänelle uskoit myös luottamuksesi
hän luottamustas niinkuin jätteitä vaali
tuo ystävä niinkuin syöpä tai spitaali
sen myötä et helposti ihmiseen luota
vaan tulee se aamu kun et mieti tuota
kun turhuuden turhuutta mieti et illoin
ja yhtenä ylväänä nousemme silloin
ja jätämme kauaksi taaksemme heidät
ja nauramme kun myrsky tavoittaa meidät
ja pisaroi, tihuttaa, salamoi
myrsky nousta saa
se myrsky huuhtoo jälkesi niin
ettei suru voi löytää sinua
kun pelkäät että sulle jäi vain jämä
että petosta on ihmisen elämä
minä lakaisen roskat ja puhdistan pöydän
ja toivon rippeitä nurkista löydän
ja vien sinut parhaiden ystävien luokse
jotka eivät milloinkaan karkuun juokse
jotka avosylin sinut vastaanottaa
niin muistat myös sen että hyvyys on totta
ja unohdat pettymykset, turhat työskin
näet elämän arvon ja omasi myöskin
ja saapua saavat nuo synkimmät pilvet
ja ilmatarten inhottavimmat ilveet
ja pisaroi, tihuttaa, salamoi
myrsky nousta saa
myrsky huuhtoo jälkesi niin
ettei suru voi löytää sinua.

~Jarkko Martikainen~

Ps. Nomuthei. Tätä olen märehtinyt ja murehtinut aiemminkin. Tämä olkoon viimeinen tätä. Nyt on helpompi hengittää. Eteenpäin. Katse kohti aurinkoa.