Ja taas sä sanoit: "En tiedä voinko jatkaa..."
sä tahdot etäisyyttä, tahdot täyden vapauden
ja aina uudelleen sä kaipaat välimatkaa
nyt tarpeekseni sain, tää on kerta viimeinen
Mun liian kauan tyhjää sä odotella annoit
nyt kyydistä saat jäädä jos et pysty päättämään
ja loputtomat määrät sä valojasi vannoit
en niistä jaksa uskoa mä enää yhtäkään
Turku -2011 |
Tää juna lähtee nyt
se halkoo jäistä yötä
sen huuto kauas kuuluu
kiskot kirkuu iloaan
Ja sydän särkynyt
parantuu jo vauhdin myötä
sun luokses takaisin
en palaa enää milloinkaan
Oon asemilla seissyt mä varmaan tuhat kertaa
ja lähtevien jälkeen jäänyt vaan katsomaan
mä sulle vilkutin; et piitannut sen vertaa
että edes hetkeks oisit tullut ikkunaan
Helsinki -2011 |
Tulkoon kaikki kivun kipinöivät veitset
en niitä yhtään pelkää vaan kestän hymyillen
uutta tilaisuutta sä koskaan enää saa et
kun juna vie mua kauas kuumaan valoon syöksyen
Tää juna lähtee nyt
se halkoo jäistä yötä
sen huuto kauas kuuluu
kiskot kirkuu iloaan
Ja sydän särkynyt
parantuu jo vauhdin myötä
sun luokses takaisin
en palaa enää milloinkaan
~Anna-Leena Härkönen~
Pori -2011 |
Halasin ja tiesin, vihdoinkin saisin suuren tarinan ainekset
Taas saisin juosta huolestuneena onnellisten loppujen puolesta
Aina tämä sama, aina sama ristiriita
Pysyäkö täällä vai kadota hyvällä säällä
Niin tai ei mut, no joo
On niin ihana saada tuntea itsensä yksinäiseksi
On ihanaa, saa tuntea ikävää
"Hyvä luoja toimi! Lähde jätkä ja poimi romanssi."
Romanssi.
Pori -2011 |
Kai rakkaus on vain tarve olla joku muu
Ei hei riitä pelkkä maine enää
Aina tämä sama, aina sama apatia
Asuako täällä vai kadota hyvällä säällä?
On niin ihana saada tuntea itsensä yksinäiseksi
On ihanaa, saa tuntea kaihoa
"Hyvä luoja toimi! Lähde jätkä ja poimi romanssi."
Romanssi.
Tampere -2011 |
Romanssi.
Toivon ettei kukaan tule, silti vielä odotan
Menneitä ja tulleita, niitä täällä läpi käyn
Niitä täällä läpi käyn
Niitä täällä läpi käyn
Niitä täällä pääni läpi käyn
On niin ihana saada tuntea itsensä yksinäiseksi
Romanssi
~Maj Karma~
Tampere -2011 |
Me puhumme usein yhdessäolosta
mutta koemme sen
yhä harvemmin.
Kun joskus niin käy
meidät valtaa paniikki.
Me lähdemme pakoon.
Puhumme usein puhumisen
tärkeydestä, mutta
käymme aina vain mykemmiksi,
sanojemme alla.
Vetäydymme mykkyyteen ja yksinäisyyteen,
me tarvitsemme sanoja jonka se antaa meille.
Meidät omaksemme on ottanut.
Tampere -2011 |
Mykkyys valmistaa tilaa
toisille äänille.
Hyljättynä olemisesta tulee elämämme
sisältö, tapa
jaksaa silloin kun emme jaksa
Jokin tuli meitä liian liki
Me jätimme toisemme
raivon vallassa.
~Claes Andersson~
Pori -2011 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti