Tiloja.

  

1. Sinun kasvosi ovat niin elävät kun naurat.

Sinun sielusi on niin kaunis kun puhut.

Sinun rakkautesi on niin arka kun rakastat.

2. Sinä nukut päivän työstä väsyneenä.

Väsymys ja uutiset pitävät minua valveilla.

Lapsemme nauraa unissaan päivän leikkien jälkeen.

3. Sanot että jotain on tuhoutunut ihmisten väliltä. 

Sanot, että pohjavesi on myrkyttynyt.

Sanot että pitäisi olla jotain pelon ja vihan tilalle.

4. Ne eivät ole murskanneet meitä.

Sinä et ole yksin.

Siellä missä on kaksi yksinäistä

ei ole enää yhtä yksinäistä.

5. Mitä sinä oikein puhut

että viha vailla suuntaa on epätoivoa,

että suru vailla kohdetta on tyhjyyttä,

että rakkaus ilman huomista on toivottomuutta.

6. Sanojemme takana on todellisuuksia kuin ruumishuoneita.

Se mikä on armotonta antautuu harvoin sanoiksi.

Se mikä tapahtuu sanattomasti meidän pitää palauttaa kieleksi.

Runo on palauttaja.

7. Läheisyys on näkymätön.

Sitä mikä on sinun silmiesi takana, et saa koskaan näkyviin.

8. Joku on siivonnut linnut pois.

Viime lumi kirkuu.

Käteni kädessäsi.

9. Alkaa elää on alkaa kuolla.

Kuolema elää kaikessa mikä kasvaa.

Sen kanssa eläminen on edellytys.

10. Me näemme yhtä aikaa saman painajaisen.

Heräämme samaan huutoon.

Huuto jatkuu kun uni on poissa.

11. Sinun puheesi on kuin lämpö.

Kuulen erilliset sanat.

Kuuntelen lämpöä joka sitoo ne yhteen.

12. Helppoa on tehdä ihminen hulluksi.

Ota häneltä pois kaikki.

Katso kuinka kummallisesti hän käyttäytyy.

13. Ellei näkisi hänen silmiään saattaisi luulla hänen suunsa nauravan.

Ennen joka tv-puhetta hän kaivelee pois lihanriekaleita.

14. Me pelkäämme toisiamme.

Huudamme nähdessämme oman itsemme.

Et tiedä mihin voimme seuraavaksi ryhtyä.

15. Kun vihaat, puhu siitä heille.

Kun rakastat, osoita se teoissa.

Kun olet välinpitämätön, pidä se omana tietonasi.

16. Surun juonne kulkee läpi maailman.

Surun juonne kulkee läpi meidän sydämiemme.

Linnut ovat muuttuneet kiviksi kädessämme.

Sortoa ei voi murskata kukkasin.

17. Minä olen järjiltäni.

Sinä olet järjiltäsi.

Ne luulevat voivansa hyvin.

Kaikki on kuin suunniteltua.

18. Ole huolellinen sanoissasi kun kuvailet sokealle,

 kuinka kauniit hänen kasvonsa ovat, 

kun ne kuuntelevat.

19. Ole huolellinen sanoissasi kun kuvailet kuurolle, 

miten hiljaista tuli,

kun hän lakkasi itkemästä.

20. Se oli vuosi kun talvi hyökkäsi kevään kimppuun.

Kylminä aamuina radio nakutti kuin konekivääri.

Huoneessa oli itkeviä lapsia.

Huoneessa on vihasta patsaaksi jähmettyneitä aikuisia.

Älä kysy mistä talvi tuli.

Älä kysele itkusta ja vihasta.

Älä haaskaa aikaa.

~Claes Andersson~