Keltainen villasukka .: Saija.

lauantai 3. marraskuuta 2012

Saija.

Minä & isosiskoni 1980

"What's the good news if you haven't a sister to share it?" -Jenny DeVries-

...and bad news, I might add. Voin rehellisesti sanoa, että siskoni tuntee minut parhaiten maailmassa. Ei ole sellaista positiivista tai negatiivista juttua, jota en ole jakanut hänen kanssaan tavalla tai toisella. Usein ei edes tarvita sanoja, ja molemmat silti tiedetään millä vesillä seilataan ja miksi.

Ihanat karvalakit talvella 1981. :)

Meidän pojat. Parhaat kaverukset. <3

Sääksjärven jäällä. <3

Joulua 1982

Rokotuksia ottamassa. Sattui!

Hiihtämässä. Tai jotain sinnepäin...:)

"My sister tought me everything I really need to know, and she was only sixth grade at the time." -Linda Sunshine-

VHS-kuvaksikin tallennettu näky: Istumme Saijan ja hänen parhaan kaverinsa Jaanan kanssa meidän olkkarin lattialla vuonna 1988 ja katsomme vidoilta Sandybelliä. Meillä ei vielä ollut omaa VHS-nauhuria, joten lainasimme läheiseltä Tipulan kioskilta sekä nauhurin että kasetin. Sandybell pysyi kestosuosikkina:

Jaana oli meillä usein. Välillä Saija & Jaana elivät suoranaisessa symbioosissa, yhdessä 24/7. Välillä tuntuikin, kuin minulla olisi kaksi isosiskoa. Myöhemminkin Saijan kaverit olivat meillä paljon, joista monien kanssa olen itsekin vielä tekemisissä, ja jonka luokse olen aina tervetullut niin iloissa kuin suruissa. Lucky me. :)

Ystävänpäiväkortti Saijalta. "Sisarelle voi kertoa ihan kaikki, häntä voi lohduttaa, hänelle voi rähjätä. Sisar lainaa sinulta kaikkea - joskus jopa palauttaa jotain. Sisar paljastaa ihan vahingossa salaisuuksia. Sisar välttyy asioilta, jotka pakostakin lankeavat sinun osaksi. Sisar kääntyy puoleesi vaikeuksissa. Sisar nalkuttaa. Sisar sanoo olevansa liian kiireinen auttaakseen sinua kotitehtävissä. Sisar hoivaa sinua kun podet flunssaa. Sisar rakastaa sinua. Enimmäkseen. Jokainen tarvitsee sisaren."

Vaikka (tai ehkä juuri siksi) olen kolmevuotta nuorempi, fanitimme samoja juttuja teinivuosinakin. Skid Rowin Sebastian Bach oli ihana. <3 Ja muutenkin, mitä Saija edellä sitä minä perässä: Tuntui lottovoitolta kun perin hänen vanhat Panteran ja Slayerin bändipaitansa ja paras kaikista: Hänen farkkutakkinsa, jonka selkään oli piirretty MorbidAngelin logo. (Takki yhä tallessa, paidat ovat ikävä kyllä hävinneet.) Yläasteen kävinkin läpi mustissa vaatteissa, ja hengasin äitin kauhuksi pitkätukkapoikien kanssa. Viikonloppuisin istuin usein Saijan ja hänen poikaystävänsä auton takapenkillä, ajelimme kyläpiikkiä ja kuuntelimme JudasPriestiä. Voi aikoja! Mutta vaihe meni ohi, ja muistankin ysiluokan lopussa syntyneen kohahduksen luokassa, kun saavuin kouluun VIHREÄ paita päällä. :D

Tytöt veneilemässä Iskän kaa 1991.

Sarjakuva jolle hihittelemme aina uudestaan ja uudestaan...

Omistamme samanlaisen huumorintajun, ja aika-ajoin pidämme maratoneja: köllöttelemme koko päivän sohvannurkassa ja katsomme hömppää. Kestosuosikkeina mm. KummanKaa, IsänmaanToivot, TankkiTäyteen, Lapinlahdenlinnut & Sisko ja sen veli. Nykyään olemme ottaeet ihan perinteeksi treffata kerran viikossa, ja katsoa yhdessä kauhuleffoja ja syödä herkkuja. Toimii. Parasta terapiaa. :)

Nooa & Saija Yyterissä. Saija on maailman paras täti. <3

Vuosien vieriessä olemme asuneet eri kaupungeissa, eläneet läpi ihmissuhdekummajaisia, tulleet äideiksi ja kokeneet paljon yhdessä ja erikseen. n.3 vuotta sitten päädyimme monen asian summana asumaan naapureiksi Korkeaojalle, ja vähintään yhtä monen sattuman summana siitä päädyimme viime talvena asumaan naapureiksi Poriin. Harmi, ettemme samaan taloon, ettei tarvitsisi edes laittaa kenkiä jalkaan kun hiippailemme toistemme luo kylään. Hienoa asua naapureina, mutta vaikkemme aina olekaan asuneet lähekkäin, aina on ollut varmaa, että toisen luo voi aina mennä. En ymmärrä, miten joku voi tulla toimeen ilman siskoa. <3