Lintsillä

Heikompia voisi vauhti hirvittää, 

mutta kotiuduttuamme Korkeasaaresta iltasella, 

jatkoimme bailaamista heti seuraavana aamuna, 

suuntana Linnanmäki.

Aamupalaa ensin napaan...

... ja korttien kirjoittamista kotiin. (Korkeasaaresta oli postimerkit loppu, joten tämä piti tehdä vasta kämpillä.)

Bussi olisi vienyt meidät suoraan kotiovelta perille, mutta koska Vanttu ei ollut koskaan aikaisemmin ollut metrossa eikä sporassa (ja koska Nooa hehkutti näitä kaupungin ihmeitä niin paljon), piti mennä ensin keskustaan, josta metrolla Hakaniemeen...

...josta sporalla Lintsille.

Pojat aloittivat ensin rauhallisemmasta laitteesta...

Kyöpelivuoren hotelliin sisään mennessä vielä vähän jänskätti...

Hui kauhistus!

...mutta ulos tullessa jo nauratti!

Mitä enemmän kastui, sen parempi!

Juosten seuraavaan laitteeseen!

Välillä piti tankata Lintsiburgerissa.

Tässäkin vempeleessä sai "vähän" vettä niskaan...

mutta auringon ollessa pilvessä, kuivuri kuivatti.

Ja keinut.

Hattaraa! Sokeria! (Koska muuten ei menty ollenkaan kierroksilla...;) )

Tähän maisema -härveliin uskallettiin Mummunkin kanssa. (Jonka jälkeen hän kyllä vannoi, että tähän ei enää IKINÄ! Niin hurja!)

Ongintaa. Palkinnoksi saippuakuplia ja rantapallo.

Viimeiseksi, muttei vähäisemmäksi pojat jättivät Kingin....

...ja kuulemma illalla nukkumaan mentäessäkin vielä humisi hurjasti korvissa.

Väki vähitellen kuitenkin malttoi rauhoittua...

 ...ja klo 00:00 koko kööri vaipui 

väsyneinä mutta onnellisina unten maille. 

Tästä reissusta puhutaan pitkään. 

 "Lintsillä on aina jännää niin!

Mennä voit sä ihme vempaimiin.

Lintsillä niin hauskaa kerrassaan,

on sulla ja mulla. 

Taas ensi vuonna täytyy tulla!"