torstai 9. heinäkuuta 2015

Haltialan kotieläintila



Torstaina ihan nättiä kesäsäätä:
funtsailimme mikä olisi pieni, kiva juttu
mitä päivällä voisi tehdä.
Helsingin aktiviteettien mahdollisuuksia 
hetken googlailtuani, bongasin 
40min bussimatkan päässä kotoa Haltialan kotieläintilan. 
Ilmainen, suht lähellä ja voisi olla juuri sellaista puuhaa 
jota kaipaisimme.
Eiköhän yksi kesäpäivä kuulukin aina viettää lampaita rapsutellen?



Haltialan sillalla.






Haltialan tila on kuin pala suomalaista maalaismaisemaa. Haltialan tila tarjoaa kävijöille mahdollisuuden tutustua kotieläimiin.
Kotieläimiä katsomaan
Haltialan tilalla on monia kotieläimiä, kuten lehmiä, lampaita, sikoja ja kanoja. Ne ovat kesästä syksyyn ulkona, jolloin niitä pääsee piha-alueella katsomaan aamusta iltaan. Muun osan vuotta eläimet ovat sisätiloissa. Silloin niitä pääsee katsomaan yleensä arkisin klo 18–20 ja viikonloppuisin klo 11–18.
Ryhmät esim. päiväkodeista ja kouluista voivat vierailla kotieläintilalla. Vierailusta on sovittava etukäteen.
Kukkien ja herneiden poimintaa
Perinteisten viljakasvien lisäksi joillekin pelloille kylvetään hernettä ja kukkia, joita kaupunkilaiset pääsevät maksutta poimimaan heinä–elokuussa. Tarkka ajankohta vaihtelee herneiden kypsymisen ja kukkien kukinnan mukaan. Pelloilla komeilee muun muassa auringonkukkaa, ruiskaunokkia ja pellavaa. Tilalla on opastauluja, joissa kerrotaan, mistä kukkia ja herneitä saa kerätä. Poimia saa vain rajoitetun määrän, jotta iloa riittäisi mahdollisimman monelle.
Muut palvelut
Kahvila-ravintola Wanha Pehtoori Alueella on myös vapaasti klo 7-23 käytettävä grilli, johon on kuitenkin tuotava itse puut tai hiilet.








Porsas Urhea. (Yksi lapsuuden lempikirjoista, btw, jonka kuvittanut Liisa Stenberg. Teksti Werner Söderström)

Näillä oli lystiä. Juuri hetki ennen kuvan ottoa ne kirmailivat ja pukittelivat riemuloikkia ympäriinsä kunnes upottivat kärsänsä lättiin.

Mummo kanasensa niitylle ajoi, pienet ne kanaset ne hyppeli...

Ideana kiivetä heinäpaalin päälle....

...

Noppa pääsi, minä en.


Hän oli näyttävä.


Lehmillä oli hauska harja jossa ne saivat käydä rapsuttamassa itseään.






Eväiden syöntiä...Lampaat määkivät taustalla. Idyllistä.




"Tuku, tuku, lampaitani,
kili, kili, kiliäni,
päkä, päkä, puskuri -pässiä,
päkä, päkä pässiäni.
Aurinko maille laskehtii,
kussapa kultani viipyypi,
toisemme tavataan huomenna
kaukana suurella salolla."





Jätskitauko.

"Heeei! Mulle kans!"

Minäkin sain maistaa. Oli hyvvää!



Ei oltu ennen käyty, 
joten kiva että tuli nähtyä ja koettua. 
Sympaattinen paikka, 
jonka kohokohtana riemuloikkia tekevä possu sekä
pehmoiset lampaset.




...kesä jatkuu...











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti