Operaatio: Tuunaa takki

Vaatevaihtoillasta saaliksi saatu takki: Vihreä, ja juuri sopiva. Isot 70-lukua jäljittelevät, mutta 90-luvulta haiskahtavat napit särähtivät kuitenkin silmääni. 

Aika kaivaa esille Mummulasta haalittu nappikätkö. Isän äiti eli periaatteella: "Mitä mulla ois jos en nuuka ois", siispä Mummulan vintiltä on löytynyt mm. iso kasa nappeja ja siistissä pinossa kaikki vuosien saatossa kertyneet lahjapaperit ja narut. Jälkimmäisillä on sittemmin lämmitetty monet saunaillat, mutta napit pääsivät pölyttymästä vasta nyt. Kuvassa siis murto-osa, iso kirstullinen vielä Mummulassa....

Kaikista vaihtoehdoista päädyin näihin: Mistä lienevät, ehkä Tuffan villatakista.

Miten se Mikko Alatalon biisi menikään: "Ei mun takki kaipaa neulaa, ei lankaa, mutta sielu tarvis seuraa parempaa...."

Valmis!

(Takki siis. Sielu usein turhan levoton. Tällä hetkellä kuitenkin sees.)

Vaikka aasinsilta onkin hatara, niin: hieno biisi. Kauniit lyriikat. 

 Ei mun takki kaipaa neulaa, ei lankaa,
Mutta sielu kaipais seuraa parempaa.
Ei näissä kapakoissa kuule runoa ei tankaa
Pelkkää juopunutta puheensorinaa.
Nuo kasvot miestenhuoneen peilissä, joita tuijotan.
Ei ne minun oo vaan omaisuutta ryyppyporukan,
Mutta yksi seikka tässä sentään lohduttaa,
Se että sinä olet voinut mua joskus rakastaa.

On silti hyvä ettet näe minua nyt,
En tahdo että vuokseni sä järkytyt.
Kun mennyt kaikki on,
Niin jäljelle jää vain tuo;
Ihmisen ikävä toisen luo.

Kai vaadin liikaa enkä itseäni kestä selvinpäin
Se on sama rokuliinko jää vai töihinkö mä meen.
Mä tiedän etten tulevaisuutta tehdä voi näin,
Mutt kunhan selviäis nyt edes huomiseen.
Käyn yksin taisteluni täällä, ja jos voitan kukaties,
Seisoo ovellasi joku päivä vanha mestari.
Oon ehkä juoppo, mutta sen verran herrasmies
Etten tahdo tässä vaiheessa olla sulle vaivaksi.