Tavallisia migreeneitä selättelen tuon tuosta (ala-asteelta lähtien tasaiseen tahtiin), mutta eilen oli kolmas kerta (toden sanoo? Ei kai!), jolloin pääsärky iski taas niin lamauttavasti & totaalisesti, ettei auttanut muu kuin hakeutua lääkäriin, joka ystävällisesti piikitti kankkuni, jätti hetkeksi pimeään huoneeseen huilimaan, jonka jälkeen päästi kotiin, taskussa pari uutta lääkereseptiä...Pieni säikähdys tosin lauseestaan: "Huomasin heti kun tulit, että oikea puolesi näytti halvaantumisen merkkejä, odotellaan nyt hetki, että lääke alkaa vaikuttaa..." Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta ärsyttävää! Kokonainen upea, aurinkoinen päivä meni ihan harakoille ja hukkaan. Mur!
 |
| Kuva Wikikko.info |
Ja kaiken kivun keskellä ihana huomata, kuinka rakkaat keräävät jälleen verkkonsa: Matin kanssa puhuttu toki myös puhelimessa, mutta vaihdettu muutama viestikin:
...sama juttu Mummun kanssa (joka myös ilmoitti heti kuullessaan, että hakee Nooan sitten koulusta & palauttaa vasta illalla, että saan levättyä ♥ ).
Ja lopuksi Nooa lauloi mulle iltalauluksi hämä-hämä-häkin ja rapsutti "niinko Mummukin aina tekee."
Tyhmä migreeni, ihanat Rakkaat. ♥
Liian harvoin tulee tämä ymmärretyksi näin konkreettisesti, mutta tällöin mm. viimeksi: http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2013/04/turvaverkko_7.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti