Eilinen juttuni kertoi siitä, miten toivoin sunnuntain menevän, mutta ei käy kuten suunnittelee: Auton etuvalo päätti sanoa sopimuksen irti, joka sai meidät ajelemaan Matin vanhempien luo, jossa Koppakuoriainen (pieni, keltainen autoni, jota poikani Nooa kutsuu ko. nimellä...) sai tarvitsemaansa hoitoa & huolenpitoa.
Tultuamme kyläilyltä aloimme valmistaa lounasta (lämpimiä voileipiä; soijarauhetta, tomaattikastiketta, oliiveja, ananasta & paljon valkosipulia & juustoa. Nam!), jonka jälkeen päiväunet kullan kainalossa tuntuivat liian houkuttelevilta...(Edellisenä iltana oli mennyt kaupungilla myöhään, mutta siitä oma juttunsa myöhemmin...) joten Isomäen ulkoilut saivat siirtyä toiseen päivään. Herättyämme Matin piti jo lähteä suhailemaan kohti Helsinkiä & itse taasen suuntasin kohti Mummulaa hakemaan Nooaa yökyläilyltään kotiin. Ajatus metsäkävelystä oli kuitenkin muhinut niin kovasti mielessä, joten päätin toteuttaa sen rakkaassa Mummulan metsässä koirien kanssa.
Tultuamme kyläilyltä aloimme valmistaa lounasta (lämpimiä voileipiä; soijarauhetta, tomaattikastiketta, oliiveja, ananasta & paljon valkosipulia & juustoa. Nam!), jonka jälkeen päiväunet kullan kainalossa tuntuivat liian houkuttelevilta...(Edellisenä iltana oli mennyt kaupungilla myöhään, mutta siitä oma juttunsa myöhemmin...) joten Isomäen ulkoilut saivat siirtyä toiseen päivään. Herättyämme Matin piti jo lähteä suhailemaan kohti Helsinkiä & itse taasen suuntasin kohti Mummulaa hakemaan Nooaa yökyläilyltään kotiin. Ajatus metsäkävelystä oli kuitenkin muhinut niin kovasti mielessä, joten päätin toteuttaa sen rakkaassa Mummulan metsässä koirien kanssa.
Täydellistä: Tuttu metsä, tutut polut ja pientareet, turvallinen retkeilyseura (pelkään liikkua yksin metsässä, vaikka tiedänkin, että kävely kaupungissa onkin huomattavasti vaarallisempaa...) & auringonpaiste. Palatessani Mummulaan, huomasin Vaarin laittaneen ulkosaunan päälle ja Mummun tehneen puolukkapullia & mansikkamehua pöytään iltapalaksi. Voi onnea! Vaikka ajatus Matin kanssa Isomäessä fiilistelystä tuntui paremmalta kuin hyvältä, voin vain todeta että varsin hyvä vaihtoehto oli tämäkin.
Menet metsään, et minkään syyn takia,
muuten vaan. Kävelet siellä, hengität. Tulet sitten pois. Et osaa sanoa,
mitä tapahtui, etkä kuitenkaan unohda.
-Liisa Laukkarinen-
Tähän väliin on pakko laittaa yksi lempparikuvistani ko. paikassa (lukuunottamatta lapsuuden kuvia, joista saisi täysin oman juttuna...Ehkä joskus toteutan....) parin vuoden takaa, jolloin olimme liikenteessä Riinan & Timin kanssa....
...joka sai Timin sivuilla seuraavia kommentteja:
- Suomi-mies, Riina ja lemmikki karhu
Lenkin jälkeen Otso kävi kahlaamassa kuraojassa, jonka jälkeen meni piehtaroimaan kynnetylle perunapellolle...Ei ollut heti tulemista sisälle, mutta tyytyväisenä koiruus kohta nukahti talon terassille...
Koira tulee illalla kotiin.
Kun se kiertyy paikalleen ja nukahtaa,
alkaa sen sydänlämpö levitä huoneisiin.
~Risto Rasa~
Ps. Mulla on usein hirmuinen ikävä Otsoa. Mutta en voi ottaa satakiloista isoa, kilttiä jättiläistä Mummulan paratiisista Porin keskustaan kerrostaloon. Envoienvoienvoi. Fakta saa minut surulliseksi, mutta elämä on, ja
Otsolla on parempi näin. Mä rapsutan & suukotan sitten enemmän Nooaa & Mattia. ;)
Otsolla on parempi näin. Mä rapsutan & suukotan sitten enemmän Nooaa & Mattia. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti