Näytetään tekstit, joissa on tunniste Snellu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Snellu. Näytä kaikki tekstit

torstai 18. elokuuta 2016

180 000






Aina syksyisin alkaa itsetutkiskeluni.
Sitä huomaa pyörittelevänsä erilaisia ajatuksia tulevasta lenkkipolulla jolkotellessaan sekä
pohtivansa enemmän syntyjä syviä iltaisin soffannurkassa.
Kynttilöitä. Runoja. Punaviiniä. Villasukkia. 
Etenkin nyt viran saatuani, lueskelevansa kahvitunnilla sanomalehdistä koulupaikoista.
Ensin vähän kuin vahingossa, sivusilmällä. 
Salaa itseltäänkin. 
Eikö tässä ole hyvä ihan näin?
Voisiko näin jatkaa aina?
Kunnes ajatus muhii. 
Jotain muutakin pitää tehdä.
Saada.
 Saavuttaa.
Eteenpäin, 
mutta töiden ohessa toki.
Vähän silleen lisäksi jotain vaan
: suolaksi, pippuriksi, sokeriksi.
Iltaisin. Joskus viikonloppuisin.
Mutta mitä?

Opinnot Snellussa olivat antoisia, mutta
joka viikonloppuinen lukujärjestys oli liian raskasta,
vaikka paljon kahtena vuotena antoivatkin.
Ehkä vielä joskus lisää ammennusta sieltä.

Aikansa idettyään uudet unelmat saavat kotona
 klikkailemaan koneella linkkejä eteenpäin, kunnes...
Lähdenkö tähän mukaan? 
Olisiko se mahdollista?
Puheluiden ja sähköpostien jälkeen
alkaa olla varmaa:
Kyllä,
 se on mahdollista! 
Yhdelle aikaisemmalleni koulutuksellenikin,
Esinesuunnittelun ja -valmistuksen artesaanille
tämä olisi oivaa jatkoa. 
Tähän tahdon lähteä mukaan.
Vuoden projekti.
Pala unelmaa. 

Ja kunnes aika on kypsä, 
sitä klikkaa viimein Lähetä -nappia 
hakemukselle opiskelemaan uutta, jännää ja kiehtovaa.









Sitten odoteltiin...
Kunnes postilaatikosta kolahti tänään tieto:









Ps. 180 000 klikkausta blogissa täynnä!
Mahtavaa!
Pysykäähän matkassa mukana,
uusia tuulia luvassa.













keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Sielun ja ruumiin ruokaa.


Palatkaamme viime viikonloppuun. 
Tiivistettynä sielun ja ruumiin ruokaa hyvässä balanssissa. 


Koulussa oli tänäkin, kuten lähes jokaisena viikonloppuna eurytmiaa.
Ai mitä eurytmiaa?
Ennen töitäni Steinerpäiväkodissa & Steinerkoulussa en tiennyt Snellussa nykyisin opiskelemistani aineista paljoa minäkään, edelleen vahvasti opin tiellä, mutta tiivistettynä mm. eurytmiasta tässä wikipediasta lainatussa otteessa: 


Eurytmia on Rudolf Steinerin kehittämä rytmisen liikunnan taidemuoto.
Eurytmiassa tarkastellaan äänteitä ja säveliä ja ilmaistaan niitä liikkeen muodossa. Jokaiselle äänteelle ja sävelelle, intervallille ym. on oma liikkeensä eli muotonsa. Eurytmiaa tehdään joko puheeseen, esimerkiksi runonlausuntaan tai soitinmusiikkiin. Koreografiat voivat olla erittäin monimutkaisia ja liikeratoja soolona tai monen henkilön ryhmässä.
Taiteellisessa eurytmiassa voidaan toteuttaa muun muassa kokonaisia sinfonioita eurytmisesti liikkuen. Esityksissä värikkäät puvut täydentävät liikkeen ilmaisuvoimaa.
Steinerpedagogiikkaa opettavan Snellman-korkeakoulun Irmeli Salomaa kirjoittaa: "Eurytmian opiskelija tekee monta hämmästyttävää löytöä sekä kehostaan että erityisesti sielustaan. Taiteellisten harjoitusten avulla hän löytää itsestään uinuvia sielunpuolia, joita ei aavistanut olevan olemassakaan."

YouTubesta löysin hienon pätkän jossa tehty eurytmiasta flahmob & performanssi. 
Sen löydät täältä:



Lisäksi olemme syventyneet koulussa Steinerin Henkisen tiedon tiehen, kuten tänäkin viikonloppuna jonka sisältö tiivistettynä puolestaan tässä: 


Henkisen tiedon tie on sekä Rudolf Steinerin tuotannossa että maailman henkisessä kirjallisuudessa erityinen teos: se kuvaa tietä, jota kulkiessaan ihminen voi itse tiedostaa henkistä todellisuutta, säilyttäen kuitenkin vapautensa ja yksilöllisyytensä. Henkisen tiedon tie sisältää ohjeita moraaliseen kehitykseen, sisäiseen rauhaan, ajattelun ja tunteen kehittämiseen, ennakkoluulottomuuteen ja arvostukseen maailmaa kohtaan, mutta myös harjoituksia selvänäköisyyden ja initiaation saavuttamiseen, t'akrojen aktivoimiseen ja alemman ja korkeamman minän kohtaamiseen tasapainoisella tavalla. Kirjassa kuvattu on ajankohtaista jokaiselle, joka etsii täydempää suhdetta oman elämänsä todellisuuteen.


Perjantaina ja lauantaina saimme puolestaan nauttia psykologi Tony Dunderfeltin luennosta humanistisesta psykologiasta ja ihmisten erilaisista temperamenteista, mikä sinun tempperamenttisi on ( itse olen selkeästi keltainen, mikä onkin hauskaa sattumaa ((vai onko)) blogini nimen kanssa), voit käydä testaamassa täällä: 


Lopuksi jatkoimme huppunuken tekemistä.
Kotiläksyksi tuli myös vuolla itse omat kudontapuikot puusta,
josko tällä viikolla vielä saisin tehtyä.
Viimeistään syyslomalla.




Koulun jälkeen treffasimme Matin kanssa Anttia & Kaisua hyvän ruuan merkeissä
tämän hetken lemppariraflassamme PhadThaissa. 




Jälkkärit Laiskiksessa. 





Sunnuntaina pitsaa ja salaattia sekä kävimme päiväkävelyllä merenrannalla. 




Jälkkäriksi irtonamuja. 
Ilma oli sumuinen, raikas ja kaunis.


Värien ilottelua vielä hetken ennen kuin koittaa talvi ja jää.

Matkalla etelään. Tästä jengistä yksi linnuista muuttikin mielensä, teki uukkarin ja palasi yksin toiseen suuntaan, Mitä lieni mielessään. 



Ei hassumpi viikonloppu tämäkään.

❤ ❤ ❤ 





Aikaisempia koulu- ja työjuttuja löydät näistä linkeista:


http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2014/09/minne-tuuli-vaeltaa-helsinkiin.html

http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2014/09/palloilua-pallomekossa.html

http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2014/09/naps.html

http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2014/09/viiden-tunnin-koulumatka.html

http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2014/09/jattitoukkia-kurpitsoja.html





Ja Kaisun & Antin kanssa hengailusta löydät juttuja mm.täältä:


http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2014/06/hyvinkaa-long-time-no-see.html

http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2014/06/pahassa-paikassa.html

http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2014/03/ei-itketa-lauantaina.html

http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2013/10/yon-pimeydessa.html

http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2014/01/mutta-kuka-liikutti-lasia.html












maanantai 29. syyskuuta 2014

Minne tuuli vaeltaa. (Helsinkiin)


Näinhän se oli nähtävä,
 että torstaina töiden jälkeen taasen suuntana Helsinki, Snellu & Masa. 



Töistä lähdössä. Päässä uusi UFFilta löydetty myssy.

Bussissa. Jalassa taas sitten viime kevään villaiset polvisukat. Nää on lempparit ja lämpöiset.

Sibelius-monumentti toivotti tervetulleeksi Töölööseen. 


Aikaisempia juttuja hengailusta ko. patsaalla löydät tämän linkin takaa:





Kouluvaatteet perjantaina. Marimekkoa ja  mustaa farkkua Vilasta. Kestosuosikkeja. Jos ei paita ole päällä päivällä, niin käytössä yöpaitana. Omaan paidan myös kahtena erilaisena sinisenä ja keltaisena. Niiiin mukava päällä!

Metrolle Miiaa vastaan, josta yhtä matkaa kouluun.

Koulussa eurytmiaa ja pedagogisia säveliä. Jalassani tossut jotka tilasin jostakin netistä. Älä kysy mistä, en muista.

Luokkakaveri oli tehnyt omista ompuista mehua ja myi herkkua koululla.  Litra lähti mukaan. 

Oppikirjoja.


Kotiin tullessani Matti oli tehnyt iltapalaksi sitruunapastaa. Oli kauniisti katettu ja kaikkea mutta kuvan tajusin ottaa vasta lautasen ollessa tyhjä, oli niin herkkua. Tässä kuva ei-niin-kauniista kattilallisesta.

Tästä referaattia  kohta, mutta ei vielä tänään. 


Viikonloppuun mahtui paljon muutakin kuin koulua, 
siitä lisää huomenna....




Pssst. Löydät minut nykyään myös Instagramista nimimerkillä

Keltainen_villasukka 

















keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Palloilua pallomekossa.


Helsinkiin viimeksi suunnattuani otin järkkärin mukaan
suunnitelmissa ottaa kuvia sillä,
jotten vallan haksahda kännykkäkameran yksinkertaisuuden pauloihin, 
Kas kummaa se ei suostunut yhteistyöhön ilman muistikorttia jonka olin jättänyt fiksuna tyttönä Poriin. 
Kännykän kuvilla jatketaan siis menoa, ja
tältä se näytti viime viikonloppuna:



Perjantai-illankin vietin koulussa, mutta tässä lauantaina aamusella kouluun lähdössä. Viimeistä lämpöistä syyspäivää vietiin joten päälle pääsi Kokemäen Tuohitori kirppikseltä löydetty kahden euron pallomekko, tyttöjen vaatevaihtoillasta saatu valkoinen villatakki sekä Mummulan kirppikseltä löydetyt oranssit tossut (joista pohja jo niin rikki, että tämän reissun jälkeen joutuivat roskiin).

Ratikkaa odotellessa. Kakkosella Sörnäisiin...
...josta koulukaverin kyydillä kouluun Jollakseen.

Maarit Holttisen orgaanisin arkkitehtuurin periaattein suunnittelema koulumme. 

Liitutaulu tunnilta ikäkausiopetus & opetussuunnitelma steinerkoulussa.

Huppunukkeni valmistuu hitaasti mutta varmasti. 



Koulussa oli tällä kertaa myös Werbeck-laulua, luentoja aiheesta Taide kasvattajana ja esteettisen kasvatuksen mahdollisuutena sekä Padagogisen musiikin alkeita,  Kuva kahvitunnilta. 

Kahvina tämä. Herkullista!

Koulun jälkeen metrolla keskustaan moikkaamaan pitkästä aikaa Kaisua. Ystäviä tulee nähtyä nykyään luvattoman vähän.

Lounastimme Thaikussa Ananascurrya. 

Thaikku oli tämä.

Me matkalla vielä jälkkärille U. Kalevaan.

Ajoissa kotiin. Taidetta bongattu matkalla.

Tämä myös.
Ja tämä.

Kotona netistä iltasella Vain elämää ja yksin kyynelehtimistä, jonka jälkeen nukkumaan. Helsingissä olisi myös pyörinyt lukuisia Rakkautta & Anarkiaa -festarin elokuvia ja paljon, paljon muuta mutta Matin huidellessa viikonlopun miesten kanssa polttareissa Tallinnnassa ja itse viikonlopun koulussa puuskuttamisen jälkeen ei energiaa riittänyt enää muuhun. Näin tällä kertaa. 

Ja hyvät puolensa kaikessa: Sunnuntaina tuli tehtyä vielä reippaana kouluhommia. Sain vihreää valoa opettajalta alkaa tekemään tämän kirjan pohjalta yleisopintojen päättötyötä. 

Illalla Matti saapui kotiin ja toi tuliaisia. 

Maanantaina klo 06:00 bussilla kohti töitä & Poria....







tiistai 23. syyskuuta 2014

Naps!


On se vaan niin hirveän helppoa napata kuvia. 
Jos aina ei jaksa, viitsi tai halua roudata syystä tai toisesta järkkäriä mukana, 
uudessa kännykässä on ihan siedettävä kamera, joskaan sillä ei voi kummemmin hifistellä mutta ikuistaa hetkiä kuitenkin.
Joinain päivinä se on tosi jees. 
Kuten taas tälläisenä tavallisena arkisena päivänä Porissa.


Töihin lähdössä-  Päällä Helsingin UFFilta löydetty aitovanha mekko kympillä. josta tullut yksi suokkareistani ja mustavalkoinen villatakki PataKirppikseltä Porista kahdella eurolla. Jalassa monta mailia ja korjausta nähneet vihreät maiharit, merkkiä TenPoits. 

Pssst. Vaikkakin edelleen selfiet taimitänämänytovatkaan tuntuvat hassuilta ottaa, teen niin koska näin on toivottu ja toisaalta näin kohta muutaman vuoden blogia pidettyäni vanhoja vaatevalintojaan on hauska katsoa itsekin, joten jatkan hommaa aina muistaessani edellens. 
Jos vaatteeni muuten kiinnostavat, muutama juttu tullut tehtyä ihan niistäkin,
 jotka löydät seuraavan linkin takaa:,



Nopan kanssa kaksin aamulla koulutiellä-

Töissä on kotoisaa. 

Ja kauniita yksityiskohtia. 

Eskariopemme taiteilee kurpitsastakin hiirelle kodin. Ruokahetkillä sinne syttyy sisälle kynttilä. Tunnelmointia arjen keskellä. 



Ekaluokkalaisen piirtämä suloinen Pupu.

Pihlajanmarjoja maistellaan ja sen jälkeen irvistellään, mutta niistä askarrellaan myös kauniita koristeita ympäri luokkaa. 

Erään oppilaan ystävällinen pappa toi meille kantoja. Niiden parissa muksujen kesken pientä projektia ennen kuin niistä tulee tasapainoiluun sopivia jakkaroita.




Aikaisempia juttuja töistä ( ja koulusta) tämän linkin takaa: