Itse jatkoin lomailua Raumalla.
Viikko vierähti kuin siivillä
ja paluu Poriin ei ollut mieluinen.
Tästä syystä takaisin Kuninkaankadulle
ihan kohta.
Sen toki tiesinkin,
että Porissa liian pienet piirit,
mutta tällä kertaa ihmissuhdekummajaiset
osuivat vaan satuttavasti liian läheltä.
On rauhaisaa
olla jossain kauniissa
missä kukaan ei tunne
ja tuntuu kuin kodilta,
vaikka ei oma olekaan.
Helppo hengittää.
Allergiaoireetkin alkavat jo helpottaa.
Mutta aina jotain hässäkkää,
se tuntuu olevan vakio.
Kumman ottaisit mielummin?
Ettei hengistys kulje vai särkyneen sydämen?
No, ehkä jälkimmisen sitten kuitenkin.
Eteenpäin.
Kuten Eput laulaa:
"Lensin matalalla (la-la-la).
Liian matalalla (la-la-la).
Voi törmätä johonkin.
Niellä koukun ja kohonkin.
Lensin ylemmäksi,
ja kaikki hidastui.
Muuttui pieneksi
-ymmärrän-
koska näen nyt enemmän."
💛
Itselleni ihan tähän lisää
lyriikoita lainatakseni muistiin
(Karjalaisen Jiitä tällä kertaa):
"Varo ongenkoukkuja.
Ne on joskus aika pahoja."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti