Nintendo.

Mummulan vintiltä pölyttymästä , toivomuksesta,

hetken mielijohteesta,

 kulkeutui sunnuntaina

Nooan matkassa oma vanha Nintendoni. 

Nostalgiaa kerrakseen!

 Nooa loistaa pleikkarissa,

itse saan hohtaa näissä peleissä. 

Jostain selkärangasta sitä

muistaa jokaisen mutkan, hypyn, ansan ja oikotien,

vaikka viime pelaamisesta vierähtänyt reippaasti 20 vuotta. 

Juha, Saija, Tanja, Tiina & Kaisa, 

ainakin teidän kanssa ollaan lätkytetty tätä konsolia lukuisia

tunteja, päiviä, viikkoja. 

Jänniä hetkiä!

 Hassulta tuntui myös tunne

pelata näitä oman pojan kanssa,

joka vähintään yhtä innoissaan kuin minäkin

olin aikoinaan.

No okei, olen edelleen.

 Pelien jälkeen hengailtiin pupujen kaa.

 Iltapalalla.

Hyvä ettei sormet menneet mukana,

niin vauhdilla herkku katosi.

Sitten nukkumaan

pikku massut pullollaan. 

zzZZzzZZz