keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Keltainen villasukka 2 v.



Huhhahhei!
2 vuotta tullut täyteen Keltaista villasukkaa. 
Alussa lukijoita 0, 
vuosi sitten 15 194
tänään 105 859.


Kyllähän tämä päiväkirjana toimii paremmin kuin hyvin.
Tavallaan.
Kuvat matkassa mukana palauttavat mieleen tunnelmat paremmin kuin pelkät sanat. 
Pohtimiseni elämästä sitä taaksepäin katsomalla vuosi sitten tuntuu
tänään naivilta. Ja toisaalta melkein samaan hengenvetoon juuri pari päivää sitten totesin, 
että enemmän tai vähemmän tietoisesti pidänkin juttuni siloisina. 
Paikoitellen olen uskaltanut avata sisintäni syvemmin, 
(mm. näissä kirjoituksissa jotka tulivat ensimmäisinä mieleeni)
















mutta enimmäkseen pidän asiat kaukana ja selkokielisinä. Helppoina.
Itselleni ja muille.
(Se mitä tapahtuu pään sisällä on paljon monimutkaisempaa. Kaaosta toisinaan, suorastaan.)
Mutta jos en nyt peilaisikaan elämääni vuotta taaksepäin, 
vaan katsoisin eteenpäin niin
vuoden kuluttua lukiessani tätä juttua, 
toivoisin olevani mm. rohkeampi kirjoittaja.
Lippusia, lappusia, ajatuksia löytyy ympäri kämppää täynnä rönsyäviä ja vuotavia sanoja, mutta tänne asti ne eivät useinkaan pääse.
Siinä pitää skarpata.
Skarppe diem!
Niinhän se meni?



Muuten elämältäni toivoisin 
pysyvyyttä. 
Pyörittelin pitkään tuota lausetta-  Hain oikeaa sanaa.
Oli hankalaa kiteyttää se, mitä haluaisin elämäni olevan vuoden kuluttua
mutta eiköhän tuo pysyvyys pidä sisällään monta asiaa.
Katsotaan vuoden päästä miten olen onnistunut tavoitteissani. 




Vuosi sitten elämäni näytti tältä: 


Kaksi vuotta sitten tältä: 




Kaksi vuotta  sitten kuvina toimi runokansioideni kuvat,
vuosi sitten 1-vee kuvani, 
joten aiheeseen sopivaa lienee, että nyt kuvina omia 2-vee kuviani
joista suuri kiitos äidilleni, 
joka on aikoinaan ollut yhtä ahkera kuvaaja kuin allekirjoittanut.










Over & out
tältä päivältä.
Hienoa että olette olleet mukana,
jatketaan matkaa yhdessä,
eiks je. 


 ♥











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti