Syyslomalla.
Olen ehtinyt jo sairastaa, pyörähtää Helsingissä ja
loppuviikko meneekin Nopan kanssa Porissa.
Josko kirjastoa, uimista, puistoilua, Mummuloita, kavereita, köllöttelyä ---
Sellaista perus lomahengailua siis.
Blogi on täyttynyt viime aikoina enimmäkseen valokuvista ja muusta hömpästä.
Ne kertovat kuitenkin kirjossaan vain murto-osan kaikesta mitä päässäni tai päivissäni tapahtuu,
Mitä käyn läpi nyt, sama tapahtuu upottavasti, ja tiedostamatta
joka syksy kylmyyden, pimeyden ja sateiden saavuttaessa.
Ei sitä ensiksi itse edes huomaa, mutta ensimmäinen merkki syksyn hiipimisestä syvemmälle minuun on kynttilöiden suurkulutus.
Vähintään olkkarin pöydällä pitää palaa yksi aina kotona ollessa.
Toinen selvä merkki horrokseen vaipumiseen valmistautumisesta on yövaatteiden vaihtuminen. Pitkät kalsarit ja lämmin pitkähihainen paita on aika kaivaa esiin.
Villasukat jalassa kesät talvet, siinä ei muutosta.
Kolmas merkki, johon tulee jo selvästi kiinnitettyä huomiota jo ajankäytönkin vuoksi on
samojen tiettyjen kirjojen uudelleen lukeminen. Runokansiot pääsevät myös lukuun pölyttymästä.
Viimeinen selkeä muutos on tarve kirjoittaa.
Sivuja on tullut raapustettua nyt jo useita, paperia ja kynä repussa matkassa jotta saa ajatukset talteen tunteen saavuttaessa. Vaikka haluaisin, enkä pelkää. en ole niitä juttuja saanut kirjoitettua tänne,
Ironista sikäli, koska monet ihmettelevät miten uskallan jakaa niin paljon elämästäni,
Ja faktahan on, etten kerro siitä juuri mitään.
Ehkä juju on myös siinä, että tarve saada sanat ulos on tapahduttava paperille,
Pitää kuulla ja nähdä kynän liike ja ääni paperilla.
Kun tunteen on saanut kerrottua ulos, on se jo ulkona,
eikä sitä ole tarvetta kirjoittaa uudelleen.
Tietokoneella näpyttely tuntuu kylmältä ja persoonattomalta.
Jos blogin päivittämiseen tulee taukoja,
johtuu se ammentamisestani nyt enemmän jonnekin muualle, jostakin muualta.
Tällä hetkellä ahmin taas Märta Tikkasen kirjaa Kaksi. - Kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta
Oikeastaan luin sen jo melkein loppuun bussissa.
Toki mukana oli myös Vuosisadan rakkaustarina
jota tulee silmäiltyä aina välillä jos systemaattinen lukeminen alkaa väsyttää.
Kirjat, joista löydän itseni ja tunteitani enemmän kuin uskallan tunnustaa.
Olen löytänyt jo monta vuotta.
Musiikkina on viime päivinä toiminut Tori Amoksen levyt.
Uudet ja vanhat.
Lyriikoitaan fiilistelen tarpeen mukaan sivusilmällä.
Nainen, joka on myös kulkenut matkassani jo vuosia.
En kirjoittanut mitään itsestäni ulos,
kirjoitin itseni jonkin läpi,
eteenpäin.
~Märta Tikkanen~
 |
| Ja ei, en ole ottanut rastoja takaisin. Kuva löytyi lainatessani Matin muistikorttia unohdettuani omani Poriin. (Alkava dementia iskemässä? Joku osa tai koko kamera aina väärässä kaupungissa?!) Otos Matin käsialaa parin vuoden takaa. |
 |
| Tämäkin kuva samaiselta muistikortilta ja Matin nappaama. Kaunis. |
Loppuun yksi paljon kuluttamastani kappaleesta
Tori Amos: Silent all these years
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti