Monet kaverieni päivitykset sosiaalisessa mediassa (ja miksei muutenkin) menevät ohi silmien, korvien, yli ymmärryksenkin
mutta näihin Elisan juttuihin pysähtyy aina.
Tässä jutuistaan taas muutamia:
"Mietin, että ei kyllä ihan yhtään kiinnosta saako tai millaisen ravintolan saa aikaan Kalle Palander tuhannella eurolla. Ja sitä, että miten metkasti aivot on rakennettu. Että ihminen muistaa kasiluokalla luukuttamansa musiikkialbumin avausraitana toimineen Germaine Greerin puheen yhä sanasta sanaan, muttei juuri alkeitakaan saman elämänvaiheen matematiikanopinnoista, vaikka molemmista ymmärsi tuolloin keskimäärin 46,3%. Ja, että vaikka maailma olisikin parhaillaan menossa päin hemmettiä (kuten uutistarjonta ja Kalle Palander-annostelu antaisivat ymmärtää), niin lopunajan elkeiden keskelläkin tuottaa alati syvää tyydytystä pudotella suuria, tahmeita juustokimpaleita keiton joukkoon. Ja josko tuomiopäivän ratsumiehet lankkaavat parhaillaan niitä parempia saappaitaan ja kiillottelevat kuolaimia, niin tuota soppaa ja porkkanasämpylöitä riitti pakastimeen asti. Että jos on nälkä jahka saapuvat."
"Tänään PÄÄTÄN olla jälleen lempeä. Jumaliste."
"Laukontorin jätskikioski oli yllättäen auki tähän aikaan sunnuntai-iltana ja väreili kuin kangastus töistäpalaajan tihrusilmissä. Kiskan kaunis jäätelöpoika teki niin valtavan pehmiksen, että se oli vähällä kaatua omaan mahdottomuuteensa jo survoessani lompakkoa takaisin laukkuun. Huudahdin, kuinkas muuten, sangen viiskytlukulaisin suomifilmin äänenpainoin: Huj, onpa se suuuuri! Mutta näytin kiiltävän naamani, köyryisän ryhtini ja mielipuolisen katseeni ansiosta kenties jonkin toisenlaisen elokuvagenren sankarittarelta.
(toimituksemme pahoittelee määritelmän "kaunis jäätelöpoika" mahdollisesti esineellistävää luonnetta)
"Mikämikämikä on tämä Jos mies saisi päättää -ohjelma?! Aikuiset naiset itkemässä huonommuuttaan, koska puolisonsa eivät pidä heidän VAATTEISTAAN. Ja sitten ne jäbät syöttää niiden mimmien paidat ja legginsit silppuriin ja käyvät ostamassa uuden, enemmälti makunsa mukaisen garderobin, jotta naisen VAATEKAPPALEET EIVÄT ENÄÄ MASENTAISI.
Aivo suli."
"Miksi muuten tulisi sanoa "kamelinvärinen" kun kenguru tahollaan on liki samaa sävyä? Maailma kun on yksi iso perseptio. Perspiraatio. Kokoelma hahmotelmia ja hikoilua. Vain vähän absoluuttisia lainalaisuuksia ja ne ovat pääpiirteissään seuraavat: tulee aina sanoa kaikki mahdolliset kauniit sanat, ei ole hyvä idea räkiä vastatuuleen, eikä tule ikinä - jäätyään YKSIN lystin viini-illan jälkeen - katsoman edes keskinkertaista kauhuelokuvaa."
"Viimeinen aamu itsellisessä kodissa/linnakkeessa/lemmenpesässä/jatkuvan tuparin juhlakeskuksessa. Aikakauden loppu ja välitilinpäätös: omistuksessa kahdettoista aurinkolasit ja tuhat mustaa villatakkia, gradu kesken ja ylähuulen lievä pigmenttitummentuma alkaa muistuttaa hitlerviiksiä. Kyä mun kanssa kelpaa lyärä hynttyyt yhteen."
"Mitä kirjaa etsit?" (kun olet nenänpää uskonnonhyllyssä kiinni)
"Aika MONTAAKIN. hei."
"Voi. mistä alkaakin mitä kiehtovin sosiaalinen peli: eleiden ja vihjeiden monimutkainen näytelmä. kiihkeä semiosiksen leikki! Arvaa. myyjätär. arvaa! Arvaa kulmaini asennosta, silmäteräni vaivihkaisesta liikkeestä! Leiki kanssani - arvaa!"
"Mitä kirjaa etsit?" (kun olet nenänpää uskonnonhyllyssä kiinni)
"Aika MONTAAKIN. hei."
"Voi. mistä alkaakin mitä kiehtovin sosiaalinen peli: eleiden ja vihjeiden monimutkainen näytelmä. kiihkeä semiosiksen leikki! Arvaa. myyjätär. arvaa! Arvaa kulmaini asennosta, silmäteräni vaivihkaisesta liikkeestä! Leiki kanssani - arvaa!"
"Aamuinen opiskelijakuntosali vieraine laitteineen ja lasiseinineen: välitön regressio ja koululiikuntapakokauhu. Ja POIKIA! Kuinka ällöttävää! Minulla on susirumat housut, vääränlaiset kengät ja aikuisten ylähuulihiki. Reunaton ikävä naisten liikuntakeskuksen sukkahousumummoa. Mutta menen uudestaan. Soitan aivossa teemabiisejä ja menen. Nimim. Särkyneen posliinienkelin itkevä mimosankukka."
"Milloin minusta tuli tällainen mökkieläin? Sienimetsästäjä? Sinappihuuruinen halkopuuhastelija? Kohta lähtee taas bussi pöpelikköön, kyydissään onnellinen murmeli. Ja minun kultani vartoo siälä."
Kuvan taiteillut samainen Elisa. |
Aikaisempi juttu näistä hyvin spessun porilaisen tytön aivoituksista täällä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti