IhaNaisia. Toinen osa.

Kyläily Katalla jatkuu...

Viivi & Vienna liittyivät seuraamme. :)

Vienna on Katan suloinen kummityttö.

Pupumyssy on ehkä vielä vähän iso. Mutta miten hienoa: Myssy Nooalta Moonille, Moonilta Viennalle....Kenelle seuraavaksi?

Santtu & Mooni. <3

Mooni näki elämänsä ekaa kertaa parvekkeen. Böndellä kun asuu... Ihmetystä kerrakseen.

Pääsin pitämään pitkästä aikaa vauvaa sylissä. Vähän jänskätti miten onnistuu. (Hyvin meni.)
 Äkkiä sitä unohtaa: Nooan vauva-ajoista jo kohta 7-vuotta. Hui miten aika rientää!

Mooni taiteilee kieli keskellä suuta.

Jäin yöksi Katan sohvalle. Valot nappasin sammuksiin 03:00, vaikka tunnelmallisia olivatkin.

Kata nukkui ihan liki.
Parhautta: Saa unenpöpperössä jutella ystävälle juuri ennen kuin nukahtaa. 

Aamulla vähän ennustettiin...

...ja keitettiin kaffeet...

...joka nautittiin My Little Pony -mukista, tottakai.

Jääkaapin kätköistä...Aamupalaksi söin kuitenkin jotain muuta.

Kata reissaa paljon. Sen huomaa mm. jääkaapin ovesta.

Joku hukkunut kukkapurkkiin? OhNo!

Yhdestä Katan lempparikirjasta.

Ilma oli harmaa, kun aamulla lähdin talsimaan kohti juna-asemaa....

Mutta pää täynänsä taas kaikkea kivaa, junassa matkalla takaisin Porriin.
Tervetuloa arki. Näillä jaksaa.

Oli kivvaa. :)
Suunnitelmissa jo iltamat Kurussa Santun, Jonen & Moonin kotona, jossa kaikki (miehet & lapset mukaan lukien) pääsisivät vihdoinkin tutustumaan toisiinsa saunomisen & hyvän safkan merkeissä. 

Santtu & Co. asuvat ihan mielettömässä, rempatussa vanhassa kyläkoulussa. Siitä ollut juttu erinäisissä sisustuslehdissä, mutta myös Katan blogissa mm. täällä ---->

http://pamponen.blogspot.fi/2013/05/voikukkia-kurussa.html

IhaNaisia. Ensimmäinen osa.

Katan luona Hyvinkäällä pitkästä aikaa kylässä.

Aina kiva mennä & maailma näyttää aina hetken paremmalta.

Katan kotiin mentäessä tuntuu, kuin hyppäisin ajassa taaksepäin kämppääni Kankaanpäässä. 

Vaikkei takkuja enää olekaan, ja kotikin saanut hieman seesteisempää kuosia (Huom! Vain hieman.), tuntuu aina kuin kotiin menisi. Tässä talossa on paljon muistoja.

Ai kuka Kata? Et ole tainnut lukea tätä juttuani Katasta: 

http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2012/11/kata.html

tai tätä juttua kun kuvailimme Katan kanssa Yyterissä:

http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2013/07/0440-0635.html

tai tätä juttua Katan kanssa päivästä Helsingissä:

http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2013/06/pala-elamaa-katan-kanssa.html

tai tätä juttua tyttöjen illastamme:

http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2013/02/pala-elamaa-pampolla.html

Katan parvekkeella päivystävät leppäkertut.

Ihana Kata.

Mooni & Santtukin tulivat kylään. Oi Onnea!

Ja mikäs Moonilla ollessa; Katalta löytyy kiitettävä My Little Pony -kokoelma.

Ja aivan uskomaton Santtu lahjoitti taas(! Miten ikinä korvaan???) minulle iki-ihanan mökiltä löytämänsä vanhan sadetakin. <3

Kylään odottelimme vielä Viiviä & Viennaa, joille Santtu & Mooni  toivat myös tuliaisia....

Tämän söpöisen Nooan vanhan pupulakin olen joskus lahjoittanut Moonille. Tarkoitus oli, että nyt Mooni antaisi lakin enteenpäin Viennalle, mutta tulikin sitten katumapäälle..."Kyllä tämä vielä mahtuu!"

Sain myös lämpöiset, ihanat lapaset.

Kata sai mösän.

Minäkin sain pipon.

Tässä pipopäät miettivät ken on kaikkein kaunein My little Pony.

Katan kuvailuja samaisesta illasta voit katsella Katan blogista enemmän täältä:

 http://pamponen.blogspot.fi/2013/10/give-with-no-expectations.html

Kohta saimme lisää seuraa...Siitä lisää huomenna. :)

Kivisillä aalloilla.

Runoja. Pitkästä aikaa. Kuvat syksyisestä Helsingistä, Matin kanssa keskustasta kotimatkallamme napatut otokset.

Mistä kaikki nämä vastaukset

kysymyksiin joita emme koskaan tehneet?

Miksi kaikki nämä lopulliset ratkaisut

ongelmiin joita ei ollut olemassakaan?

Miksi kaikki tämä somistelu

sellaiseen millä ei ole käyttöä?

Miksi kaikki nämä pinnat ei minkään yli?

Miksi kaikki valheelliset huolenpidot

niistä jotka jo auttamattomasti laiminlyötiin?

Miksi tämä syksyinen koleus

kun kevättähän tässä odotellaan?

~Claes Andersson~

Haluan kätkeytyä kokonaan sinun arkuuteesi

ja manata esiin valoa

kuin sokeana syntynyt, 

ja sinä lamppu maanalaisilla käytävillä!

Kun me nyt kohtaamme tässä

ihmeellisessä valossa

korkeiden puiden syksyisessä tajunnassa

haluan kätkeytyä kokonaan sinun arkuuteesi.

~Claes Andersson~

Ole mulle avoin!

Paljon irti saat.

Mene lapsen tavoin!

Löydä monet oudot maat!

Vaikka yö jo onkin,

vielä auringonkin

kasvot näet laupiaat.

Liikaa älä vartu!

Sen jälkeen on vain kuolemaa!

Tähän hetkeen tartu!

Kaiken sekin tarjoaa!

Liian paljon tästä,

ihmiselämästä

elämättä luiskahtaa!

~Juice Leskinen~

Rakkaus ei ole rauhaa

ja hiljaista eloa.

Rakkaus ei ole uni

kukkivan puun alla ---

Vaan se on pelkoa,

joka ei koskaan tyynny.

Janoa, nälkää,

joka ei koskaan sammu.

~Elina Vaara~

Rakastaa ja olla rakastettu!

Suurempaa onnea ei koko avarassa

maailmassa voinut olla.

Luottaa, kunnioittaa, ihailla, rakastaa,

antaa kaikki sielunsa parhaimmat

tunteet, enenmmän se oli kuin onnea,

se oli autuutta!

~Minna Canth~

Syvyys on sinussa itsessäsi

jos on

tai sitten ei ole.

Kaikki jää pinnalliseksi

hipaisuksi

raapaisuksi

jos omasta itsestäsi

ei vastaa syvien metsien

syvien kuilujen kaiku.

Olet kuin rahkasuo

hetteensilmä

johon askel ei jälkeä jätä.

Tai jäinen hangenpinta

joka ei ota mitään vastaan

ei murru

ei anna periksi.

Oman kuiluni partaalta

turhaan sinulle huudan

vaikka syvyydet

syvyydet järkkyvät ---

~Maaria Leinonen~

Ei rakastamaan opi,

rakastaa joko haluaa tai ei halua.

Ei rakastamista voi lopettaa käskystä.

sillä on oma

mielipuolinen logiikkansa

ja sen se toteuttaa

loppuun asti.

~Tommy Tabermann~

Nyt tarvitsisin uuden, sään kestävän sielun.

Olisi jokin kalvo johon käärisin

särkyneen itseni.

Mitä minä olen muuta tehnyt kuin

tuhlannut paperia,

koputellut suljettua porttia.

~Arja Tiainen~

 En tahtoisi lähtee,

mut sen liian helpoksi teet.

En tahtoisi lähtee,

mut kun sinäkin meet...

~Juice Leskinen~

Jos tykkäsit, aikaisemmat runot löytyvät täältä ---->

 http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2013/10/olen-paattanyt-tappaa-sinut.html

Vuosi sitten tälläisiä ajatuksia: ----> Sellainen ihminen joka suree jo ennakkoon on aika ikävä. -Arvo Ylppö-

En tiedä, mitä sivun jaksotukselle on tapahtunut, mutta koittakaahan saada selvää...Yritän korjata...Aika sekametelisoppa. 

...

Jestas. Koitin muokata sivua, ja kappas: Hävitin sen kokonaan. Kopio jäi kuitenkin talteen, joten sen pohjalta loin julkaisun uusiksi. Siksi jaan sen nyt erikseen. Päivämäärän vain pitäisi olla vuosi taaksepäin...Voi minua ja tätä ihmeellistä blogimaailmaa! Uutta oppii joka päivä!