Viime yönä mielettömän kirkas kuu paistoi suoraan silmiin, herättäen jopa minut, joka ylensä en herää vaikka vieressä räjähtäisi pommi taikka pari. Kirkkaus pakotti ylös, ja näky verhojen takana oli niin kaunis, että oli pakko kaivaa kamera esille.
Pitkään aikaan en ole tehnyt runopäivitystä, ja nämä kuvat sopivat kuin nenä päähän sellaiseen, joten kaivanpa taas runokansiot esiin (päässeetkin jo vähän pölyttymään, kesä meni siivillä, ja toisaalta runoilu vaatiikin vähän vilua varpaissa ja hämärää), ja valikoin oheen muutaman mukavan.
Kun ihminen on, kun hän on
olemassa toiselle
hän todella on.
Niinkuin kesäinen järvenselkä.
Ei sitäkään tarvitse nähdä
tietääkseen, että se on
tuossa. Siellä.
Jokin hiljainen ääni riittää
vihjeeksi, tuoksu, henkäys,
tapa jolla tuuli koskettaa.
Ja kun on talvi ja kaupunki
ja etäisyys ja ikävä,
jostakin nousee
aivan elävä
muistin kuva.
~Lassi Nummi~
Olen jollakin tapaa onnistuneen
tuntuinen. Istun juuri niin kuin
se joka pitänyt hyvän
konsertin, maalannut taulun
joka ilahduttaa sydäntä,
lausunut syviä totuuksia
kiinnostuneelle kuulijakunnalle.
Jalka toisen yli heitettynä,
kädet sylissäni,
pää huolettomana hiukan
taaksepäin kallistuneena.
Hymyilen. Tyhjälle.
Aivan niin, niin voisi
luulla. Tyhjällekö?
kysyn huvittuneena. Olemme
niin vieraiden maailmojen
lumoissa, ettei meille
ole olemassa paikkaa, eikä aikaa.
~Kaarina Valoaalto~
Oletko minua lähestyvä uusi ihminen?
Oletko minua lähestyvä uusi ihminen?
Ota aluksi huomioon varoitus!
Olen ehdottomasti erilainen mitä otaksut;
Otaksutko löytäväsi minusta ihanteesi?
Luuletko olevan helppoa saada minut rakastajaksesi?
Kuvitteletko ystävyyteni tuottavan pelkkää mielihyvää?
PIdätkö minua luotettavana ja uskollisena?
Etkö näe muuta kuin tämän ulkokuoren,
lempeän kärsivällisen käytökseni?
Otaksutko lähestyväsi todella asiallisin perustein todella sankarillista?
Etkö ole ajatellut, oi uneksija,
että kaikki saattaa olla vain kuvittelua,
harhaa.
~ Walt Whitman~
Paperista sierainten reiät katsovat.
Maalaan tussilla leiskuvan naisen
Sormillani sotken hiukset ja sääret
Tuhkakuppi pöydällä.
Runot taskuissa.
Päivän mentyä toivon
että tulisit
Meillä olisi yhteinen syli.
~Arja Tiainen~
Ole musta, ole yönsininen
Tuoksu kaukaisille maille
tutkittamattomille mantereille
Ole punainen, kuparinvärinen,
juuri taistelusta
voittoisana palanut
Ole vaitelias, vieras,
vie minut majaasi,
korkealle vuorelle,
harmaiden pilvien yläpuolelle
Tee käsilläsi, silmilläsi, suullasi
ehdottoman selväksi:
Tämä on koti.
~Tommy Tabermann~
Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle
paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.
~Edith Södergran~
Jos pidät runopäivityksestäni, aikaisemmat löytyvät tuolta http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2012/10/tasta-se-kaikki-alkoi_23.html
ja tuolta: http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2012/10/varoitus-tama-kirja-voi-muuttaa-elamasi.html
ja tuolla kantsii käydä http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2012/12/ikava.html
Pariisin kevättä/Pentti Holappaa löytyy tuolta http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2013/01/kato-siteeraa-vaan-jotain-pentti.html
muuta mukavaa tuolta http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2013/01/jatka-matkaa.html
Saarikoskea tuolla : http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2013/01/saarikoskea-valipalaksi.html
ja tuolla vielä vähän lisää runoja http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2013/02/et-sa-sille-mitaan-voi.html
Huh. Olipas niitä kertynyt jo paljon. Toisaalta 40 865 klikkausta Keltaisessa villasukassa kertoo, että joku tykkää, joten hyvä niin. Onpahan tullut jaettua ja koettua, eikä jätettyä vain pöytälaatikkoon. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti