Se on jännä juttu. Sitä tutustuu, ihastuu, rakastuu ja rakastaa. Kaikkeen tähän väliin mahtuu kaikenkirjavia, eri sävyisiä ja syvyisiä tunteita. Välillä vihaa niin paljon että tahtoisi räjähtää, välillä itkee Baden-Badeniin kyyneleitä, kunnes taas näkyy sateenkaari ja aurinko alkaa paistaa ja kohta suorastaan häikäisee. Sitten taas ollaan ja rakastetaan vaan. Köllötellään sylikkäin. Tällä hetkellä olen korvia myöten rakastunut. On se ihana. Perhosia vatsassa ja niin edelleen kun nähdään, tai edes kun puhelin soi. Se hykertelevä tunne, kun havahtuu hymyilevänsä vain ajatuksesta toisesta. 2.5-vuotta takana. Vuoristorataa? Ehkä. Mutta varma siitä, että kipinä on säilynyt ja usko siitä että tulee säilymäänkin mahdollisesti tulevienkin tuulien ja tuiskujen alla. Se on hyvä tunne. Tunne että ollaan varmemmalla pohjalla nyt kuin koskaan. Ja mikä parasta, tunne on kuulemma molemminpuolinen.
Love me Thrill me Kiss me Kill me. Truly. Madly. Deeply. Explosions in the sky. Friday. I'm in love.
Minä rakastan sinua. Minä sanon sen kaikille.
~Mirkka Rekola~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti