keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Apinatarhaan eikä ikinä pois! Osa 2/2.


...ja matka jatkuu...

Seuraavaksi suuntasimme katselemaan karhuja. Jestas miten isoja! Voisi pelottaa jos tulisi lenkkipolulla vastaan.


Rohkea harakka...

Nooa, Fedja, mä & Kirsi.

Nalle & pojat.

Ryhmä rämä.

Tässä huhuillaan pöllöjä.


"Hu-huuuuu!"

Nooa & Otava & vauhdin hurmaa!

Nooa tykkäsi kamaleista, mutta oli huolissaan toisen lysähtäneestä kyttyrästä. Vakuutin, ettei sillä ole mitään hätää. Joskus paikat vähän lösähtelee, ihmisilläkin...

Gundit olivat hauskoja...

...ja magnustit suloisia...

& linnut nopeita.

Akvaarion ihmeellinen maailma.

Myöhästyin kamerani kanssa sekunnilla; hetki sitten kilpparit suukottelivat.

Viidakon eläviä.

Tässä kohtaa alkoi olla päivä pulkassa ja aika sanoa heipat mahtavalle Team Koivistolle. Viimeiseksi jutusteluksi pojat (ne pienemmät) vaihtoivat kokemuksia.; "Mä oonki nänhyt jääkarhun"  "Aijaa. Mut mulla onkin jääkarhun puhelinnumero!"


Kotia kohti. Onneksi oli lämpöisesti vaatetta; Vaikka ilma olikin kaunis, syksy jo nipisteli sormia ja poskia.

Matkamuistoksi Nooa sai valikoida jonkun pehmoeläimen. Tämä oli rakkautta ensisilmäyksellä. Nimekseen papaukaija sai ohi lipuvan laivan tekstin lopun: Line. (Yritimme saada  keksimään jonkin helpomman nimen, mutta ei. Papukaijan nimi on Line. Piste.)

Vielä hetki ajelua sporalla. Nooasta tulee kuulemma isona sporakuski joka on vaan kyydissä ja katselee maisemia.

Illalla katsoimme vielä porukalla Liverpoolin matsin...

Tässä Nooa raportoi pelin tapahtumia Japalle. 




"Korkeasaari on nähty ja käyty. Jaloissa tuntuu, että on käyty. 
Ihme on jos ei unesta täyty pienet silmät ja pää...."



Huima päivä, täynnä paljon kokemuksia ja elämyksiä. ♥
Kiitos ja kumarrus!



"Lähdetään vaan, vaan, vaan, uudestaan -taan, -taan
Korkeasaar-saar-saarta katselemaan-maan-maan..."













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti