Noniin. Lähdetään matkalle taaksepäin.
Tässä kohtaa jo mietin, että voinko lähteä Nooan luokse ja
Pispalan karnevaaleille laisinkaan.
Jalat eivät olleet yhteistyössä ajatusten kanssa,
mutta ajattelin että reippaasti eteenpäin.
Sain juna-asemalle kyydin Saijalta,
ja Nooa oli vastassa toisessa päässä.
Käsikynkkää mentiin,
mutta selvittiin.
Oli kivaa.
💛
 |
| Joskus aina haaveilen muuttavani Pispalaan. Mutta onneksi nyt Nooan siivellä olen päässyt sitä fiilistelemään lähemmin. On se edelleen houkutteleva, mutta nyt pitää saada ensin kirjaimellisesti maata jalkojen alle. Pispala ylä- ja alamäkineen ja rappusineen olisi joka päivä aika haastava. Mutta kaunis se on. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. |
 |
| Nooan luona on aina juhlat. Tai no, jos kitaran soitto lasketaan juhlaksi. Ja minähän lasken. |
 |
| Pakkasin vähän tavaraa, mutta onneksi poikani vaatekaapista löytyi kaikenlaista. |
 |
| Ja nämä maisemat. En kestä. Tai kestän, ja tykkään kovasti. |
 |
| Kotiin päästyäni oltiin kuitenkin faktojen äärelllä. Kesän hippaloinnit taisi olla siinä, vaikka elettiin vasta toukokuuta. Terkkarin kautta päivystykseen. Sairaalassa vietinkin sitten muutamia vuorokausia osastolla. Paljon kokeita. Selkäydinpunktiosta hermoratatutkimuksiin, magneettikuvauksiin ja kaikkea siltä väliltä. Mitään ei löydetty. |
Seikkailujen jälkeen olen ollut pitkään kotoSalla.
Kotiin pääsin vakuutettuani lääkärit siitä että apuja löytyy.
Ja vaikka olen ollut aina huono sitä pyytämään,
ovat läheiset nousseet taas uuteen valoon.
Apua olen saanut.
Hädässä ystävä tunnetaan, vai miten se meni.
Sanoin ei voi kertoa miten kiitollinen olen.
Mutta sitä olen.
Kiitos.
💛
Tarina jatkuu.
