"Sellainen ihminen joka suree jo ennakkoon, on aika ikävä." -Arvo Ylppö-

Maanantai. Ulkona harmaata, sukat kastuivat lumessa aamulenkillä. Jotten menisi tänään liian syville vesille, valikoin kirjoista & kansista positiivisempia runoja ja kuvia. Kuvat olen itse piirustanut tai kuvannut runokansioihini toisten tuotoksista.

"Hieno nainen on joka päivä uusi."

Todennäköisesti sillä tarkoitetaan, että hienon naisen pitää vaihdella asujaan alinomaa. Laitella hihansuihin pitsejä ja ruusukkeita. Mutta minä olen soveltanut sääntöä omalla tavallani. Olen joka päivä yrittänyt keksiä jonkun jännittävän ajatuksen." 

-Ote Pirjo Mannisen kirjasta "Antonia ja Irlantilainen kevät"-

Niinkuin ilma jota ei henitä, niinkuin päivä jota ei valvo,
    jos jätät tarttumatta ojennettuun käteen.

        -Arja Tiainen-

Niin suurta määrää hellyyttä

                               herkkyyttä

                               hyvyyttä

en uskonut mahdolliseksi missään ihmissuhteessa.

Ja sitten se onkin totta Sinun kanssasi."

         -Anja Porio-

Minä juon mustikkamehua sinun lasistasi joka on ylöspäinkapeneva, niin että kun nielaisee, huulet tarttuvat reunoihin ja kuuluu ääni --- kuin suutelisi jotakuta kevyesti otsalle.

                                   -Arja Tiainen- 

Sylissäsi minä annan elämälle anteeksi
virheen toisensa jälkeen.
Kohta kaikki on lunastettu.

~Eeva Kilpi~

"Turha surra ettemme kohdanneet aikaisemmin.
Mehän olisimme olleet silloin kokonaan eri ihmisiä.
Aivan toisia.
Kuka takaa että olisimme silloin edes pysähtyneet
että sinä olisit kohdannut minut,
minä kokenut sinut rakastamisen arvoiseksi.

Olemme tässä ja nyt sellaisina
miksi elämä on meidät tehnyt.
Sovitaan että näin on hyvä."

-Maaria Leinonen-

"On parempi olla hengestä tulinen, 

                               senkin uhalla että silloin tekee enemmän virheitä

                               kuin rajoittuneena ja ylihuolehtivana."

 

                            -Vincent van Gogh-

"Kuinka ihanaa olla hullu runoilija, toisten kummastelema.
                                 Sitokoot muut hiusnutturaansa tiukemmalle.
                                 Minä avaan sydämeni ovet auki
                                 saranoita myöten.
                                 Suren,
                                 iloitsen ja
                                 laulan

  -Maria Jaatinen-
                                

Siinä tälle päivälle.
Biisinä toimikoon ihana WhiteStripes.

 

Hitto. Kohta 33 mittarissa.

Mökkeilyt mökkeilty.
 Paluu arkeen.
 Päivät niin harmaita, että yöllä valoisampaa.
 Tuleva myrsky tuo sentään päivään jännitystä, kateeksi käy heitä jotka saavat kokea sen meren äärellä.
Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja salille. Kuten allaolevista kuvissa yhdessä Ralph Waldo Emerson toteaa: "The only person you are destined to become is the person you decide to be."
Näinhän se on. Siitä tekstistä tulee uusi mottoni ja tietokoneen taustakuva, jotta muistaisin.
Hitto.
Ensi viikolla 33 mittarissa. Tekosyyt eivät enää auta.
 Teen itse elämästäni sellaista kuin haluan sen olevan.
Hyvää lokakuun viimeistä viikkoa kaikille!

Tähän väliin taas näitä, internetin kätköistä löytyneitä kuvia:

Jos tykkäsit, aikaisemmat vastaavat jutut täältä:

 http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2013/10/kuuhun-ja-takaisin.html

Vuosi sitten elämääni puhutteli seuraavat sanat:
 http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2012/10/where-words-leave-off-music-speaks-hans.html

Yön pimeydessä...

Jotain jännää piti mökillä ollessa keksiä. Alunperin ajatuksissa oli monenlaisia projekteja musavideosta dokkariin, mutta mökin rento tunnelma vei mennessään, eikä ketään jaksanut alkaa toteuttamaan ideoita ajatuksesta pidemmälle.  Kynttilänvalossa lähdimme kuitenkin tutkimaan talon vinttiä & kellaria....Tunnelmaa ryyditti fakta, että edellisiä asukkaita oli kohdannut talossa kuolema...

Ovi vintille.

...jossa ei tietenkään ollut sähköjä.

Kellariin johti jyrkät rappuset. Tapettina toimi verenpunainen kuvio.

Kellarissa oli edellisten asukkaiden keskenjääneet projektit. Oli kuulemma tullut kiire muuttaa pois. Ikkunan yläpuolelle oli maalattu epämääräisiä hahmoja.

Kellarista löytyi myös vanha filmikamera, jossa filmi vielä paikallaan. Kuvat kehitykseen! Mitäköhän niistä paljastuu?

Vintille...

Kuka uskaltaa mennä ensin?

AaAaaaarrghhhh!

Kuvauksia, joiden aikana Kaisun kanssa kuulimme molemmat selittämättömän äänen jonka seurauksena pelotimme pojatkin kirkumisellamme. Tilanne kuitenkin rauhoittui, ja uskottelimme itsellemme kyseessä olleen vain tuuli joka ujelsi vanhan talon rakenteissa...Uskoimme kuvissa selviävän jotain yliluonnollista, mutta...Ei tässä kyllä mitään näy. Vai näkyykö?

Alakerrassa sähkövalon loisteessa oli huomattavasti leppoisampi tunnelma.

Aika kaivaa kuoharilasit esille!

Kilistelyä kihlaparille ja kivalle illalle!

Pienet valssit radion ikivihreiden tahtiin.

Fanipala.

Vauhdikkaampaa jammailua!

Vielä viimeiset muuvssit ja sitten nukkumaan...

Aamuaurinko herätteli meidät säteillään...Tässä yksi syy, miksi kaipaan aina joskus takaisin maalle. Luonnon heräämisen seuraaminen  on jotain aivan muuta kuin katuvalojen loiste asfaltin pinnassa.

Matti ei olisi jaksanut herätä...

Kanat olivat puolestaan olleet reippaita ja toteuttaneet toiveemme: 4 munaa aamupalaksi.

Anttiakin hieman vielä väsytti.

Kaisu löysi vanhan taulun, josta selvisi edellisen jutun epämääräisen kivikasan arvoitus:

...joka osottautui talon alkuperäisen asukkaan "yhden miehen monumentiksi".

Luonnollisesti tekijä oli ajatellut monumenttiin laitettavaksi vanhoja työkaluja tai täytetyn korpin! MITÄ IHMETTÄ???

Talon historian nyt tietäen (kuolema, outo monumentti pihassa, kellarin uumenet, vintin äänet...) yövyimme talossa kuitenkin ilman suurempia kauhukuvia ja viihdyimme niin hyvin, että ajattelimme palata taloon vielä uudelleen...Antti kuitenkin köytetään jalastaan sänkyyn, jottei lähtisi jälleen yöllisille selittämättömille retkilleen...Tai sitten varaudumme siihen, ja me muut kuvaamme häntä herättämättä ja selvitämme mitä oikeasti yön pimeydessä tapahtuu. Muuttuuko Antti ihmissudeksi? Istuuko vintillä tuijottaen tyhjyyteen? Kaivaako kuoppaa kellarissa vai samoileeko metsässä?

Tässä kappale, jota kuuntelimme mökillä ja joka voisi toimia myös mahdollisesti tulevan dokkarin musiikkina:

Vuoden takainen juttu täällä: http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2012/10/lyriikkaa.html

Menneisyys vs. nykyisyys: 

Runokansiot ovat kovassa käytössä edelleen. Lyriikat merkitsevät minulle edelleen paljon. Uusia timantteja on löytynyt vuoden varrella, hyvä niin.

 Enää en kirjoita blogin juttuja ensin paperille, vaan rohkeus kirjoittaa ja julkaista on kasvanut. 

Jutun lopussa "Lumi kutsui", vielä ei tuosta valkoisesta aineesta ole tietoakaan, sen sijaan Porin täyttää tiheä hernerokkasumu.