Askeleita taaksepäin. Osa 2.

 Juhannusta Mummulassa. 

Tässä kohtaa jo en mielelläni lähtenyt kotoa minnekään, 

mutta Mummula tuntui turvalliselta paikalta

mennä köpsöttelemään.

Kaikki siellä tiesivät missä mennään,

ei tarvinnut selitellä mitään. 

Ja toisaalta en edes olisi osannut vastata,

koska mitään ei tässä vaiheessa tiedetty.

Majoitun aina vintissä, 

ja jonkun aina auttaessa rappuset ylös ja alas

uskalsin tehdä senkin.

Saunassa olikin mielenkiintoisempaa.

Askelmat ovat niin korkeita että jestas!

Ei sellaistakaan ollut koskaan aikaisemmin miettinyt. 

Mutta lauteillekin päästiin turvallisesti

mehevien naurujen kera. 

Uusi, vaikkakin vakava aihe 

sai ihan uusia koomisia ulottuvuuksia. 

Vilvoittelemassa en kyllä käynyt kertaakaan,

sen verran haastavaa kuitenkin. 

Mutta löylyihin pääsin kuitenkin. 

Se on ollut mulle aina tärkeää. 

Siitä ei kuvia. :D 

Astetta hienompi välipalalautanen. 

Ja kuten aina, astetta hienommat sapuskat.

Puutarha (tai tässä vain yksi gaziljoona osaa siitä) on aivan mieletön. Kukilla olisi paljon kerrottavaa. 

Sattuneesta syystä, luettua on tullut tavallistakin enemmän. 

Vaarin projekteja osa 672.
Jos tarvitset jotain nikkaroitavaa, kysy vaarilta.
 Todennäköisesti valmistaa sen jo ennen kuin osaat itse kaivata sitä. 

Aikaisempia juhannuksia täällä: 

https://keltainenvillasukka.blogspot.com/2024/06/epa-bbq-aatto-puolalanpuistossa.html

https://keltainenvillasukka.blogspot.com/2023/06/astetta-kansainvalisempi-juhannus-2023.html

Askeleita taaksepäin. Osa 1.

 Noniin. Lähdetään matkalle taaksepäin. 

Tässä kohtaa jo mietin, että voinko lähteä Nooan luokse ja 

Pispalan karnevaaleille laisinkaan. 

Jalat eivät olleet yhteistyössä ajatusten kanssa, 

mutta ajattelin että reippaasti eteenpäin.

Sain juna-asemalle kyydin Saijalta, 

ja Nooa oli vastassa toisessa päässä. 

Käsikynkkää mentiin, 

mutta selvittiin. 

Oli kivaa.

💛

Joskus aina haaveilen muuttavani Pispalaan. Mutta onneksi nyt Nooan siivellä olen päässyt sitä fiilistelemään lähemmin. On se edelleen houkutteleva, mutta nyt pitää saada ensin kirjaimellisesti maata jalkojen alle. Pispala ylä- ja alamäkineen ja rappusineen olisi joka päivä aika haastava. Mutta kaunis se on. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. 

Nooan luona on aina juhlat. Tai no, jos kitaran soitto lasketaan juhlaksi. Ja minähän lasken. 

Pakkasin vähän tavaraa, mutta onneksi poikani vaatekaapista löytyi kaikenlaista. 

Ja nämä maisemat. En kestä. Tai kestän, ja tykkään kovasti. 

Kotiin päästyäni oltiin kuitenkin faktojen äärelllä. Kesän hippaloinnit taisi olla siinä,
vaikka elettiin vasta toukokuuta.
Terkkarin kautta päivystykseen.
 Sairaalassa vietinkin sitten muutamia vuorokausia osastolla. 
Paljon kokeita.
 Selkäydinpunktiosta hermoratatutkimuksiin,
 magneettikuvauksiin ja kaikkea siltä väliltä.
 Mitään ei löydetty. 

Seikkailujen jälkeen olen ollut pitkään kotoSalla. 

Kotiin pääsin vakuutettuani lääkärit siitä että apuja löytyy.

 Ja vaikka olen ollut aina huono sitä pyytämään, 

ovat läheiset nousseet taas uuteen valoon.

 Apua olen saanut.

 Hädässä ystävä tunnetaan, vai miten se meni. 

Sanoin ei voi kertoa miten kiitollinen olen. 

Mutta sitä olen. 

Kiitos. 

💛

Tarina jatkuu. 

Ihmiskoe. Osa 1.

Viime jutusta aikaa,

ja sille on syynsä jotka avaan tarkemmin myöhemmin,

mutta tänään tälläista:

Täten ilmoitan aloittavani ketoilun. 

Koska liikkuminen on ollut hankalaa, mutta herkuttelu ei,

on kiloja kertynyt enemmän kuin tahtoisin,

vaikka painoindeksi sanoo että normaalin rajoissa mennään.

Ystävälliset hameet ja sukkahousut ovat antaneet hyväksyvästi armoa,

mutta kaapissa kyräilevät ihanat bändipaidat ja farkut

vaativat päästä jo myös ulkoilemaan. 

Ymmärrän tämän. 

Ensi kesänä viimeistään.

Malttia aarteeni, malttia. 

Sitä kohti olen jo menossa. 

Päivä 1. 

Kiloja 62kg. 

Tavoite 52kg. 

Saattaa helpottaa myös nivelkipujani joille ei ole löydetty syytä,

joten plussaa etenkin jos näin. 

Siitä koko ajatus oikeastaan lähti ja muhi, 

kunnes!

Ihmiskoe. Päivä 1. 

Katsotaan mitä tapahtuu. 

Kohti kesää!

💛

Ja hei!

Näin tuli rikottua blogihiljaisuus, 

jota myös terapeuttini on tsempannut rikkomaan. 

Ehkä tämä tästä. 

Kyllä tämä tästä.

Kuva Yyteristä ikuisuus sitten. (Lasketaanko 10 vuotta ikuisuudeksi?)

Saaret ovat alkaneet kiehtoa minua.

 Merimiehen matkassa

pääsin kahdelle ihanalle mökille meren rannalle

Pidin kovasti. 

Oli kaunista 

ja vieraanvaraisuus varsin kattavaa. 

Kiitos!

💛

Aurinkoista äitienpäivää!

 Mummulle valkovuokkoja,

omasta rannasta saatu hauki soppaan 

ja jälkkäriksi kakkua. 

💛

Sitten jännätään miten käy.

Ei yöpakkasia, kiitos. 

Aikaisemmat äitienpäivät täällä: 

https://keltainenvillasukka.blogspot.com/2024/05/kohti-sydanpeltoja.html

Herkullinen vappu 2025

Ruokaa oli paljon.

Juomaa sopivasti.

Seura just passeli.

Kokemäenjoen rannassa jäätävä tuuli.

Kävimme moikkaamassa lakitettua Porin Karhua.

💛

Aikaisemmat vaput täällä:

https://keltainenvillasukka.blogspot.com/2024/05/minituparit.html