Askeleita eteenpäin.

 Vuosi vaihtui uuteen jäätävästi mökillä.

Pakkasella mentiin reippaasti.

Kuten monet teistä ehkä muistavat,

vuosia sitten koitin tehdä usein itse leipää. 

Koska ajatus, koska tuoksu.

Mutta ei, ei onnistunut tälläkään kertaa.

 Merimies versio 2.0 söi kuitenkin ystävällisesti ja urheasti

 monta tuntia vaivaa ottanutta iltapalaa,

vaikka olikin raakaa. 

Ei auttanut asiaa kuullessani että hänen eksänsä on kokki. 

No. 

Näillä mennään. 

Itsetuntoni kestää tämän.

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo. 

Oli mukavaa kuitenkin.

Kompassi on sitä mieltä että on aika taas muuttaa. 

Vaihtoehtoina tällä hetkellä Espanja, Turku, Tampere tai Reposaari. 

Tai sitten joku pieni ihme pitää minut tässä. 

Kaikkeen olen varovaisen optimistinen.

Niin ja miten ne askeleet?

Eteenpäin olen mennyt monella tapaa. 

💛

Järvi lauloi. Oli kaunista.

Jälkikäteen sain erinomaisia joululahjoja.
 Ja hei. Olenko muistanut mainita
 että Jarkon kirjaan kuvituksen tehnyt Ilkka Vuojala on taiteillut nämä
 viimeisimmät minunkin blogin kansikuvat.
Kiitosta vaan edelleen Jarkolle vinkistä. 

Aikaisemmat uudet vuodet täällä: 

https://keltainenvillasukka.blogspot.com/2025/01/2025.html

Niin, ja rakkain liittyi armeijan harmaisiin. 

Kuulemma ihan ok.

KotoSalla kuitenkin aina sydän syrjällään.