Tänään takana ensimmäinen psykofyysinen fysioterapia.
Tähän olen ollut jonossa jo pienen ikuisuuden,
vihdoin pääsin aloittamaan
jotain konkreettista, kun en sinne lenkillekään vielä pääse.
Juteltiin.
Itkin jo ensimmäisen vartin jälkeen.
En kivusta, mutta sen verran osuvia kysymyksiä.
Kerroin ketodieetistä.
On kuulemma ok, kunhan muistan syödä tarpeeksi.
Kevyesti jumpattiin
ja koko ajan juteltiin menneistä.
Kotiin sain ohjeita liikkumiseen ja hengitykseen.
Kartan, miten ennakoida ahdistus.
Kerran viikossa tästä jatketaan.
Tuntuu hyvältä että jotain tapahtuu fyysisestikin.
Fyssarin jälkeen heti psykoterapia.
Hän pääsi helpommalla
koska olin jo tämän päivän itkuni itkenyt.
Jatkettiin siitä mihin viimeksi jäätiin.
On jo tuttu luotettava ihminen.
Helppo puhua,
enkä rasita läheisiä.
Toki heillekin silti riittää sangollinen,
mutta onneksi vähemmän.
Eivät saa siitä kovin hyvää palkkaa.
Tunnen olevani turvassa ja usko siihen
että kyllä tämä tästä, kasvoi.
Ulkoilemaan pitää kuulemma lähteä joka päivä.
Toki sen tiesin,
mutta nyt kun se on paperilla
kai se on pakko.
Mutta siellä sataa.
Onko ihan pakko jos ei haluu?
Päiviä takana 12.
Lähtöpaino 62kg.
Nyt 57kg.
Kiloja lähtenyt 5kg.
Kaikki epäterveellinen huutelee kaupassa lujaa mun perään,
mutta heippa!
Jatketaan.
Viikkarissa kaikki hyvin.
💛
.jpg) |
| Kuva Pariisissa 2013. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti