Ajatus Heikin heppoihin ihastuneen lapsen synttärilahjasta
lähti omasta heppatytön taustastani ja
Vaarin tekemistä lahjoista minulle ja Saijalle.
Vinkkasin ideasta, kerroin mitkä asiat omassa hepassani
jättivät elämyksellisiä ja kokemuksellisia muistijälkiä,
jotka ovat vahvana edelleen.
Harja oikeaa, pää liikkuu, selässä voi ratsastaa,
siirtämismahdollisuus tärkeää, ja se on isän valmistama.
Tuumasta toimeen, Heikin arkkitehdin näkemys poikkeaa hieman
isäni tuotesuunnittelijan vinkkelistä, mutta
kaikenkaikkiaan hepasta tuli upea, ja tällä Keksiksi nimetyllä on samaa harjaa kuin meidän,
100v sitten Mummulassa asustaneen Pilkku-hepan.
Saa kyllä kultaa siihen vielä lisäksi.
Omat heppamme ovat hommissa Mummulassa nykyään edelleen,
Keksikin on joka menossa jo kotonaan mukana.
Hänen selästään katsellaan sisällä telkkaria ja
ulkona hän syö heinää siellä missä tapahtuu.
 |
| Tässä minä n 3-vuotiaana, ja muissa kuvissa vähän vanhempana. |
Kiitos kuvista ja ideoista Mummu, Vaari ja Heikki.
Hienoa, persoonallista, tärkeää, ihanaa.
💛
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti