Muistan aikoja sitten nähneeni leffan, jossa mies otti joka päivä vuosien ajan samaan aikaan
samassa paikassa kadulta valokuvan.
Maisema pysyi samana, mutta elämä vieri eteenpäin.
Itse olen alkanut ottaa kuvia ikkunastani
aina erityisen maiseman sykähdyttäessä.
Aina olen tätä tainnut tavallaan harrastaa (no, Töölössä en niinkään koska vastassa tiiliseinä)
mutta Lauttasaaren kuvat ovat kerääntyneet kuin vahingossa,
vähitellen otsikon alle: Miksi omistaa tauluja kun on ikkuna.
Tässä osa 1.
Pieniä kauniita hetkiä.
🧡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti