Pohjois-Haagan kirjasto on aika pikkuinen,
mutta löytyipä sieltä taasen uutta runoutta luettavaksi.
Teille lempparit tässä ja näin,
kuvina toimivat sekametelisoppana koneelle
taas syystä tai toisesta tallentuneet kuvat,
you figure it out.
Jossain on aina jotkut bileet,
jossain aina puisto ja pussikalja,
jossain aina joku baari,
joku aina hymyilee tervetuloa
Aina jossain joku muu
kuin minä
Jossain on aina uusi paras ystävä,
jossain aina etkot ja jatkojen jatkot,
aina joku joka soittaa ja kutsuu,
kun sä juot niin hirveän hyvin
Kukaan ei juo yhtä hyvin
kuin sinä
Jatkojen jatkojen jatkoilla
kun baarit ja alko aukeaa
olet kaunein kahdessa promillessa,
kolmessakaan et unohda sanoa anteeksi ja kiitos
Kello kuudelta kun aika valuu,
olen hukannut toisen kengän
ja nilkutan pois jatkojen jatkojen jatkoilta
Sinä jatkat ja jatkat ja jatkat
paita valkoisena, kaulus puhtaana,
sinä olet aina kännissä kaunis,
kauneimmillasi kahdessa promillessa,
aina kännissä kaunis
ja muissa maailmoissa
Jossain on aina jotkut bileet,
jossain on aina puisto ja pussikalja,
jossain on aina joku baari,
joku aina hymyilee tervetuloa
Aina jossain on joku muu
kuin minä
~Sofi Oksanen~
Hän näkee työkavereitaan enemmän kuin miestään,
hänen kuunkiertonsa kulkee kahvihuoneen naisten mukaan,
hän toivottaa huomenia töissä sadasti
mutta vain viikonloppuisin miehelleen.
Hän vihaa jo valmiiksi punaista paprikaa,
se kuuluu ainaiseen palaverisämpylään,
ja yhtä varmasti työpaikalle kuuluu
se jolppi joka vie hänen paikkansa.
Ja mies nukkuu
kun hän lähtee
ja nukkuu
kun hän tulee
ja nukkuu
kun hän juo aamuteen
ja mies nukkuu
kun hän kahlaa aamun ensimmäiset mailit
ja nukkuu
kun hän viimeistelee muistion
kun hän yöllä salaa viimeistelee muistion
Ja siksi hän muistaa merkitä jokaisen mailinsa
jotka johtaja joka tapauksessa lukee,
merkkaa hymyllä ja hymiöillä jokaisen mailinsa
joista osa lähtee jo ennen työaikaa.
Mutta lauantaina on laatuaikaa
ja mies herää, hän herää,
he heräävät yhdessä
ja sanovat huomenta,
yllättyvät joka kerta sen outoudesta
ja naurahtavat.
Ja mies nukkuu
kun hän lähtee
ja nukkuu
kun hän tulee
ja nukkuu
kun hän juo aamuteen
ja mies nukkuu
kun hän kahlaa aamun ensimmäiset mailit
ja nukkuu
kun hän viimeistelee muistion
kun hän yöllä salaa viimeistelee muistion
Ja mies nukkuu
kun hän lähtee
ja nukkuu
kun hän tulee
ja nukkuu
kun hän juo aamuteen.
~Sofi Oksanen~
Muistan ystäväni lääkärikäynnin,
jossa hänelle kerrottiin, että kallo on kuin munankuori.
Kun sitä napauttaa tarpeeksi monta kertaa,
se ei kestä.
Hiusmurtumien määrällä on rajansa.
~Sofi Oksanen~
Jos et halua rakkauttani minä upotan sinut syvimpään
hautaani ja paiskaan pyörremyrskyihini
ja minä annan meren vyöryä rantojen yli ja kaikki
mitä meillä oli tuhoutuu
Minä hylkään sinut niin kuin väkevä mereni raivoaa,
yhtä vakavana kuin aaltoni ja raamatulliset tulvani
hyökyvät minä hylkään sinut
Unohdan sinut niin kuin vuoroveteni syke
ja syvä hengitys unohtavat sinut.
~Claes Andersson~
Revi ihoni pala palalta irti ja pistä veitsi
sydämeeni
Aluksi tuntuu oudolta olla ilman ihoa tai
veitsenterä sydämessä
Mutta siihen tottuu, kaikki ovat aluksi lapsia,
sopeuttamiskonsultti sanoo
Ruumiin tuntema tuska ei ole mitään verrattuna sielun
piinaan ja levottomuuteen
Kun kieltäydyt vastaamasta rakkauteeni ja käännät
minulle selkäsi
Käsitän etten ole ainoa ihminen
maan päällä
Oli jo aikakin, mutta silti
Ihoni ei ole enää kattohuovan palasenkaan väärti ja tuska
kyynelinä hädin tuskin painonsa arvoinen.
~Claes Andersson~
Linnut ovat lakanneet laulamasta siellä missä sinä et enää ole
Aurinko on viilentynyt ja kukat jäätyneet hengiltä
siellä missä sinä et enää ole
Keskustelut ovat vaienneet ja epäily on syönyt meidät ontoiksi
siellä missä et enää ole
Ei tilaa anteeksiannolle siellä missä et enää ole
Haluan pois paikoista joissa et enää ole
Halu ja läheisyys ovat poissa sieltä missä et enää ole
Hilpeitä juhlia ei pidetä siellä missä et enää ole
Sydän on kivettynyt siellä missä et enää ole
Siellä missä et enää ole ihmisillä on myrkylliset silmät
Kukaan ei naura eikä kuiski rakastettunsa nimeä
siellä missä et enää ole.
Siellä missä et enää ole Bach Schubert ja Mozart vaikenevat
Jazzmuusikot ovat lakanneet soittamasta
ja lähteneet kotiin sieltä missä et enää ole
Nimien tilalla on numerot siellä missä et enää ole, kuten
suurissa leireissä
Ystävällisyydestä seuraa kuolemanrangaistus siellä missä et enää ole
Missä ikinä oletkin, rakas, et enää ikinä ole siellä missä et ole.
~Claes Andersson~
Lämpö virtaa sinusta kun
asun sinussa
Olet intiaanikesäni lämpöaalto
Uneni jota päivä ei karkota, elävä
kuvakirja ja kuunteleva muistini
Sanakirja jossa hienoimmat sanani asuvat
Olet kartta joka vei harhaan ja perille
Asun sinussa melkein koko ajan
Kun olet poissa, yölläkin kun
nukut otsalohkooni käperyneenä
Minä asun sinussa
Nukut minussa alasti ja hengitän ihosi läpi
Joskus olet niin lähellä että voisin tappaa sinut
(jottet jätä)
Jos jätät minä tapan sinut, niin olen
päättänyt
Mutta missä piilottelet, miksi et ikinä tule?
Sinä kai lupasit tulla?
Olit yhä nuori kun aloin odotella että
tulisit
Aika kuluu ja ikäännyn rakas
Odotan kunnes tulet rakkaani, mutta
kuinka kauan odotan?
~Claes Andersson~
Uneksiiko joku minusta yhtä ihanasti kuin minä sinusta?
Kuin vuolaasti itkevä mustaleima-emmentaalijuusto, ohuina
säilötyn hellyyden siivuina?
Unet kuuluvat elämään mutta ovatko ne myös osa meitä
kun olemme palaneet tuhkaksi ja muuttuneet maaksi?
Jäävätkö unet jälkeemme savuun ja tuhkaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti