sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Kiasma




Lauantaina Hannen kanssa kesäpäivää viettämässsä keskustassa:
Kiasmassa, syömässä ja illalla kävimme
 vielä juomassa muutaman sihijuoman...


 





Ihminen on eri aikoina jäsentänyt todellisuutta elementtien tai alkuaineiden avulla. Antiikin kreikan filosofit jakoivat olevaisen tuli-, vesi-, maa- ja ilmaelementtiin. Nykyään maailmankaikkeuden olemusta tutkivat fyysikot ja kosmologit – ja toisaalta taiteilijat. Näyttely luotaa ihmisen suhdetta maailmaan ja luonnonvoimiin Kiasman kokoelmiin kuuluvien taideteosten kautta.
Teokset kuvaavat alkua ja tuhoa, muutosta ja pysyvyyttä, keveyttä ja raskautta. Osa niistä muistuttaa romantiikan ajan pelonsekaisesta ihailusta luonnonvoimia kohtaan tai kaiken perimmäisestä epävarmuudesta. Toisaalta ihmisen suhdetta luontoon leimaavat tiede ja tutkimus sekä huoli ympäristön tilasta.
Elementti-sanalla voidaan viitata materiaalisiin kappaleisiin, joista jokin koostuu. Nykytaiteen materiaalivalinnat ja niiden synnyttämät kokemukset ovat yksi näkökulma näyttelyyn. Teokset puhuttelevat katsojaansa materiaalikirjolla, joka yltää lehtikullasta lasin, kiven ja villan kautta tuleen ja valoon.








Muotokuvalla tarkoitetaan tavallisesti taideteosta, joka kuvaa tiettyä ihmistä ja paljastaa jotakin hänen olemuksestaan, persoonastaan tai asemastaan. Viime vuosikymmeninä muotokuva on joutunut myllerrykseen, sillä käsitykset identiteetistä ovat muuttuneet. Enää ei ajatella olevan ”todellista itseä”, jonka voisi vangita kuvaan. Taide etsii nyt uusia keinoja moniaineksisen ja muuttuvan identiteetin kuvaamiseen.
Näyttely esittelee Kiasman kokoelmia ja ajankohtaista nykytaidetta muotokuvan teeman valossa. Joukkoon mahtuu perinteisiä taiteilijaomakuvia, mutta kasvojen ja näköisyyden sijaan moni taiteilija keskittyy teoksissaan kehon tai fyysisen läsnäolon kuvaamiseen. Toisinaan nähdään vain henkilöön tai rooliin viittaavia esineitä, joissakin teoksissa taas julkisuuden henkilö, jota taiteilija ei ole koskaan tavannut.
Vaikka muotokuvan rajat ovat hämärtyneet, muotokuvaan liittyy ajatus kohtaamisesta. Muotokuvan ääressä katsoja on vastakkain toisen ihmisen kanssa – taiteilijan tai jonkun muun. Joskus kuvan kohde vastaa katseeseen, toisinaan kääntää kasvonsa pois.



















Yhdysvaltalainen valokuvataiteilija Robert Mapplethorpe (1946–1989) eli intohimoisen elämän keskellä New Yorkin 70- ja 80-lukujen rock- ja undergroundelämää. Tämä intohimo välittyi myös hänen taiteeseensa.
Retrospektiivin yli 250 teosta tarjoavat Kiasmassa laajan katsauksen taiteilijan uran merkittävimpiin vaiheisiin. Mapplethorpen täydellisyyteen pyrkivissä valokuvissa kohtaavat kauneus, erotiikka, tuska, nautinto ja kuolema. Mapplethorpe kuvasi myös kuuluisia ystäviään, kuten Patti Smithia, Andy Warholia ja Richard Gereä. Taiteilijan valokuvat ovat vahvasti kiinni ajassaan mutta samalla myös universaaleja ja edelleen hyvin ajankohtaisia.
Pariisista Helsinkiin tuleva huippunäyttely on ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua aikamme merkittävimmän valokuvataiteilijan taiteeseen ja elämään. Näyttelyn ovat kuratoineet Jérôme Neutres Pariisista sekä Kiasman johtaja Pirkko Siitari ja intendentti Marja Sakari.






 Ismo Kajander (s. 1939) on taiteilija, valokuvaaja, kirjoittaja ja opettaja, jonka ura ulottuu seitsemälle vuosikymmenelle. Laajan retrospektiivisen näyttelyn pääosassa ovat esineteokset, joita Kajander luo arkisista valmismateriaaleista. Innoituksensa teokset saavat kirjallisuudesta, tieteestä ja taidehistoriasta.
Pariisissa vietetty aika ja henkinen yhteys kaupungissa aiemmin toimineisiin dadaisteihin näkyvät Kajanderin taiteessa. Dadaisteilta ovat peräisin yhteiskunnallisesti virittynyt älyllinen leikittely ja vallitsevien taiteen sääntöjen hylkääminen.
Näyttelyn nimi Anartisti viittaa Kajanderin toimintaan taiteen valtavirran ulkopuolella.

http://www.kiasma.fi/nayttelyt-ja-ohjelmisto/ismo-kajander-anartisti/ ~







...kesäloma jatkuu....


















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti