Sunnuntaina reippailimme kauniissa auringon paisteessa Kannelmäkeen.
Meille uutta ja tuntematonta seutua ja sopivan kävelymatkan päässä kotoa.
Jutun otsikkona aina sanasta Kannelmäki, assosiaationa mieleeni nouseva lisä siihen: 68.
Nuoruudessani kuuntelin Sir Elwoodin Hiljaisia Värejä,
joiden yksi biiseistä sen niminen.
Siinä syy.
joiden yksi biiseistä sen niminen.
Siinä syy.
Tässä teillekin sen lyriikat
(ihan vaan koska soivat päässäni):
(ihan vaan koska soivat päässäni):
68-kannelmäki, ja peilin luona pieni poika seisoi
harjanvartta kuin kitaraa rämpytti
raukka riemusta sekaisin
kanssa radion ja Rautavaaran
hän salaa yleisölleen lauloi
mykkinä kuuntelivat muoviset sotilaat
ja ehkä tyttö naapurin
sormet ja sielu arkana
tarinoita kuunnellen
kun niissä maailma sykkii jossain kaukana
luoksensa kutsuen
tuli Hector, Juice ja Hurriganes
tuli kolme kipeää sointua
kun ne korkeakaulaiset (venäläiset) kitarat
anttilasta tilattiin
naapurin tytöllä jo poikaystävä
meillä sälleillä maailma epävireessä
ja äänet pettäen blowing in the wind
me autotallissa hoilattiin
sormet ja sielu haavoilla
vastausta etsien
miksi maailma murheineen kimpussa
meidän nuoruutta pilkaten
niin vuosikymmenet matkalla vaihtua saa
vaan tavat ei miksikään muutu
on menty Salosta Hanhiniemeen
ja aina Helismaahan takaisin
ja kun hiukset ja haaveet harvenee
ei poika tarinoistaan luovu
vaikka naapurin tyttökin jo naimisiin
jo mennyt kerran jos toisenkin
sormet ja sielu arkana
tarinoita kuunnellen
heiluu varjoissa vapaan maailman
puunukkena tanssien
harjanvartta kuin kitaraa rämpytti
raukka riemusta sekaisin
kanssa radion ja Rautavaaran
hän salaa yleisölleen lauloi
mykkinä kuuntelivat muoviset sotilaat
ja ehkä tyttö naapurin
sormet ja sielu arkana
tarinoita kuunnellen
kun niissä maailma sykkii jossain kaukana
luoksensa kutsuen
tuli Hector, Juice ja Hurriganes
tuli kolme kipeää sointua
kun ne korkeakaulaiset (venäläiset) kitarat
anttilasta tilattiin
naapurin tytöllä jo poikaystävä
meillä sälleillä maailma epävireessä
ja äänet pettäen blowing in the wind
me autotallissa hoilattiin
sormet ja sielu haavoilla
vastausta etsien
miksi maailma murheineen kimpussa
meidän nuoruutta pilkaten
niin vuosikymmenet matkalla vaihtua saa
vaan tavat ei miksikään muutu
on menty Salosta Hanhiniemeen
ja aina Helismaahan takaisin
ja kun hiukset ja haaveet harvenee
ei poika tarinoistaan luovu
vaikka naapurin tyttökin jo naimisiin
jo mennyt kerran jos toisenkin
sormet ja sielu arkana
tarinoita kuunnellen
heiluu varjoissa vapaan maailman
puunukkena tanssien
 |
| Kodilta lähtee loistavat metsäiset lenkkipolut joita pitkin lähdimme reippailemaan. |
 |
| Lenkkivarusteissa olisi ollut kirpsakassa -10c pakkasessa toivomisen varaa... |
 |
| ...mutta aurinko sentään paistoi. |
 |
| Erään Kannelmäkeläisen parturiliikkeen hinnasto. Aika hupaisaa hiusten halkomista, sanoisin. |
 |
| Kauniita graffitteja... |
 |
| ...ja katutaidetta. Joku oli ilmeisesti ihastunut niin kovasti, että oli sukatkin lähteneet jaloista. Kirjaimellisesti. |
 |
| Illalla kotona itsetehtyä (tomaatti, vuohenjuuto, herkkusieni, persikka, oliivi) jumalaista pitsaa... |
 |
| ja kirjastosta lainattu Hitchcockin Pelastusvene. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti