Jos maisemat eilen olivat kohdillaan,
eivät ne hassummat olleet tänäänkään...
Ehdottomasti tämän kämpän parhaita puolia.
Tänään tästä maisemasta tuli mieleen
ote Aaro Hellaakosken runosta Kevään tulo,
vaikka olemmekin vielä kaukana siitä.
Mutta vähitellen...
Aurinko ampuu kultanuoliaan
päivä päivältä tihentyvin parvin,
päivä päivältä kauemmas pohjoista kohti.
Jokaisen hangen harjalle ne sataa,
kylkeen jokaisen mäen;
kaikkien talojen akkunoissa ne välkkyvät;
jokaisen sydämen lävitse käyvät
jättäen jälkeensä hennon kipinän,
joka kytee ja paisuu liekiksi,
täyttäen jokaisen rinnan,
loistaen jokaisen ihmisen silmistä.
Tänään kirpsakassa - 15c pakkassäässä reippailimme Nooan ja Masan kanssa
ensin oman työmatkani ja sitten Nooan koulumatkan.
Valmistauduimme tulevaan. Kävimme läpi reitit.
Huomenna molemmilla ensimmäinen päivä uudessa paikassa.
Jos ei muuta vielä voi tulevasta tietää,
niin ainakin sen että löydämme perille.
Ja takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti