Lenkkipolun maisemia muutama päivä sitten:
 |
| Kuten lukioaikainen ruotsin opettajani osuvasti sanoi kesken tunnin ulos ikkunasta katsellessaan: "Oho! Orkku!" |
 |
| "Urpo Jori & haju Sari." Porilaista grafikkaa. |
 |
| Raatihuonetta toist pualt jokkee. |
 |
| Pormestarinluodon silta. |
 |
| Pelle-Hermannin polkua pitkin oikoseen. |
Tarina Porin pirunkirnun synnystä
Muinaisaikaisen perimätiedon mukaan silloin kun hyvä ja paha taistelivat vallasta, maan päällä, oli pirulla useita aukkoja eli syövereitä, jotka johtivat alas pimeyden valtakuntaan.
Eräs näistä sijaitsi juuri nykyisen Porin kaupungin kohdalla.
Kun vedet sitten paisuivat ja alkoivat virrata, syntyi muun muassa Kokemäenjoki monine suistohaaroineen. Eräs näistä haaroista asettui juuri tuon Porin pirun syöverin kohdalle. Joen virtaus toi mukanaan runsaasti santaa ja
savea. Piru yritti tuolloin pitää holviaan avoimena suuren kartun avulla.
Tuolloin syntyi vanha jo unohtumaankin päässyt sanonta: "Kirnuaa ko piru Poris".
Vanha kehno kuitenkin epäonnistui, ja maanalaiseen valtakuntaan johtavasta onkalosta jäi jäljelle vain pohjaton syvänne: pirunkirnu.
Sen voi hyvin nähdä tänäkin päivänä luotojen alueella Tapahtuma-areenan takana joen uomassa. Pyörteinen vesi osoittaa paikan, josta piru nakkeli saalistaan alas ja joka vieläkin on tarpeeksi vaarallinen imaistakseen varomattoman vesilläliikkujan syvälle pohjattomaan kurimukseen.
(Näin lienee monelle käynytkin; varsinkin raumalaisille.)
Muinaisaikaisen perimätiedon mukaan silloin kun hyvä ja paha taistelivat vallasta, maan päällä, oli pirulla useita aukkoja eli syövereitä, jotka johtivat alas pimeyden valtakuntaan.
Eräs näistä sijaitsi juuri nykyisen Porin kaupungin kohdalla.
Kun vedet sitten paisuivat ja alkoivat virrata, syntyi muun muassa Kokemäenjoki monine suistohaaroineen. Eräs näistä haaroista asettui juuri tuon Porin pirun syöverin kohdalle. Joen virtaus toi mukanaan runsaasti santaa ja
savea. Piru yritti tuolloin pitää holviaan avoimena suuren kartun avulla.
Tuolloin syntyi vanha jo unohtumaankin päässyt sanonta: "Kirnuaa ko piru Poris".
Vanha kehno kuitenkin epäonnistui, ja maanalaiseen valtakuntaan johtavasta onkalosta jäi jäljelle vain pohjaton syvänne: pirunkirnu.
Sen voi hyvin nähdä tänäkin päivänä luotojen alueella Tapahtuma-areenan takana joen uomassa. Pyörteinen vesi osoittaa paikan, josta piru nakkeli saalistaan alas ja joka vieläkin on tarpeeksi vaarallinen imaistakseen varomattoman vesilläliikkujan syvälle pohjattomaan kurimukseen.
(Näin lienee monelle käynytkin; varsinkin raumalaisille.)
Ensimmäistä askeleesta yhdessä näitten popojen kanssa olen toivonut niihin keltaisia kengännauhoja:
En ole löytänyt sopivia, kunnes vihdoin työkaverini Samuli tuo töihin eräänä kauniina päivänä kaksi kassillista lasten kanssa askarteluun sopivaa tavaraa Mummulansa laatikoista, joiden joukosta löytyi jonkun vanhasta anorakista talteen otetut nauhat: Juuri täydelliset kenkiini, siis. Näin sen piti mennäkin. Kiitos hamstraava Samulin mummu & kiitos Samuli!
Kengät alkavat jo olla elämää nähneet, mutta nauhat ovat nyt pränikät!
Kelpaa taas tallata.
Kelpaa taas tallata.
Illalla Saijan kanssa päivittämistä, päivittelyä & lakritsijäätelöä.
Porissa asumisessa on puolensa,
tänään kuitenkin rymistelen ylisuuren matkalaukkuni kanssa kohti Helsinkiä ja
sitten alkaakin meikämandoliinoilla viikon loma jossain ihan muualla!
☼☼☼
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti