Seuraavana päivänä hilauduimme auringon saattelemana Vallilan nurtsille palautumaan edellisestä illasta. Moni kakku päältä kaunis; Idyllinen suoraan-risto-räppääjä-elokuvasta-puu-vallila näytti nurjankurjan puolensa potkiessamme sen puistossa palloa: Pensaikkoon lentäessään, pallon etsijät löysivätkin muuta; Vinon pinon huumeruiskuja ja muuta-ei-niin-mukavaa. Kun seuraamme liittyi skundi, joka halusi hetken nukkua kanssamme, koska oli mennyt pitkään niin lujaa, päätimme suunnata kuitenkin kotia kohti. Nomutta; Apilat ja talot olivat kauniita ja aurinko paistoi. Perspektiiviä asioihin.
Illemmalla vieraiden jo lähdettyä, patikoimme Matin kanssa vielä Alppipuistoon katselemaan junien lähtöjä ja paluita sekä auringonlaskua, mukana pullo kuplivaa. Kohti maanantaita --->
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti