Matti.

Matin nimi on vilahtanut jutuissani jo useasti, omaa juttua en ole vielä hänestä kirjoittanut. "Kirjoitettua sanaa ei saa takaisin kynään", ja olenkin ajatellut, että jos sanon asioita ääneen, pelkään että ne häviää. Kell' onni on, se onnen kätkeköön? Taikauskoista? Ehkä, mutta haluan siltikin, kuitenkin, kertoa hänestä, meistä, pääpiirteittäin jotain. Onhan hän Nooan lisäksi elämäni tärkein ihminen.

Kankaanpainantaa. T-paidat ja laukut saivat uusia logoja kuten the Cure, Portishead & the Eels. Seulan olin valottanut Kankaanpäässä opiskellessani. Taas pääsi käyttöön.

Miten tapasimme? Maaliskuu 2010. Olin hyvän ystäväni Kaisan kanssa varanneet hotellihuoneen ja liput the Arkin jäähyväiskeikalle Helsinkiin. Muistan illan aikana käydyn keskustelun, jossa päädyimme lopputulokseen, että sitä ei koskaan tiedä, minkä kulman takana odottaa Se Oikea....Enkä tiennyt tuolloin minäkään, että seuraavana päivävä tapaisin Matin.

Ensimmäisenä kesänä asuin vielä Korkeaojalla, Matti Porissa. Kumpikin tahoillamme kasvatimme papuja (joista syötäviksi päätyi ehkä 10).

The Arkin keikan jälkeen suuntasin toisen kaverini luo. Hän oli jo aikaisemmin kysynyt, haluaisinko lähteä katsomaan vanhan tuttunsa dokumentin ensi-iltaa Endstand-bändistä. En ollut kuunnellut ko. bändiä (aukko sivistyksessä, tunnustan!), ja muutenkin jostain syystä muistin aina että olimme menossa katsomaan taidenäyttelyä (?!), joten kun saavuimme leffateatteriin joka oli loppuunmyyty, olin ihmeissäni... Dokkari oli hyvä, suosittelen, tuolta löydät sen trailerin:

http://vimeo.com/15870686

Tässä ensimmäinen kuvani Matista. Olemme Kallossa valokuvailemassa. Edelleen harrastamme tätä: Autoilemme,  fillaroimme tai kävelemme jonnekin, ja katselemme maisemia kameran linssin läpi. Kivaa!

Dokkarin jälkeen sen tekijä, Matti, liittyi seuraamme. Kävimme porukalla Happy Gardenissa (josta sittemmin on tullut meidän kantis) syömässä, jonka jälkeen siirryimme Sivukirjastoon istumaan iltaa. 

Pidämme molemmat lukemisesta. Iltaisin on parasta, kun saan nukahtaa Matin kainaloon kuunnellen sivujen rapinaa.

Illan edetessä huomasimme tulevamme hyvin juttuun. Matille tapaamisemme oli selvästikin järistyttävämpi kokemus: Rakkautta ensi-silmäyksellä, hän sanoi... Ehdotti tanssimista kadulla, puhui yhteenmuutosta jne... Itsekin olin kiinnostunut, toki, mutta oma elämäntilanteeni oli kuitenkin vielä varsin tuore --- minua pelotti hypätä uuteen suhteeseen. Selvisi, että asuimme molemmat Satakunnassa, joten sovimme menevämme joskus kahville... Vähitellen aloimme tutustumaan paremmin. Enimmäkseen kirjoittelimme pitkiä sähköposteja, lähettelimme toisillemme osuvia biisejä ja aina joskus näimme Porissa. Paljon tuli puhuttua, paljon jäi puhumatta mm. se, että Matti on tehnyt mm. Disco Ensemblelle muutamia musiikkivideoita, tuli täytenä yllätyksenä. Emma-patsaan voitostakin Matti unohti mainita, kunnes löysin patsaan monen kuukauden yhdessäolon jälkeen, ja kysyin mikäs ruma patsas tämä on...? Tässä osa videoista:

Matin uusin, uskomattoman hieno video (mun lemppari kaikista) Arkhamin kirjastolle:

Ensimmäisen Juhannuksen vietimme Korkeaojalla kavereiden kanssa. Kuvan ottanut Kaisu.

Yhteisiä projekteja ja suunnitelmia, Osa 835. Tässä teemme yhteistä animaatiota.

Vähitellen uskalsin päästää pelosta edellisen suhteen jälijltä irti, ja pystyin heittäytymään uuteen tunteeseen. Tässä vaiheessa niskassani oli minuun aikaisemman eron vuoksi pettyneitä ihmisiä ja vielä selvittämättä paljon asioita eksäni kanssa, mutta vähitellen ja yhdessä olemme avanneet solmuja ja olemme jo hyvässä vaiheessa plussan puolella.  Jos järjellä olisin ajatellut näitä asioita, olisin sinkkuillut muutaman vuoden, ja lähtenyt sitten vasta rakentamaan uutta elämää jonkun kanssa, mutta tunne vei mennessään ja vähitellen palaset ovat loksahdelleet paikoilleen. Matti on ollut tukena ja turvana monessa asiassa.  Asioilla on tapana järjestyä.

Otan sinua kädestä

sinun rakkautesi

teki minulle mahdolliseksi

katsoa omiin syvyyksiini

itkeä itkemättä jääneet itkuni

särkyä palasiksi

rakentua uudeksi.

~Anja Porio~

Kiedo hellästi riekaleesi

minun hajoamistilani ympärille,

pitele minua varovasti

ihmisen poika. 

~Eeva Kilpi~

Käymme usein Isomäessä fiilistelemässä eväiden kanssa. Tässä talvella -2011 Tästä kuvasta saimme upean, suuren taulun tuparilahjaksi Japalta.

Matista olen maailman kaunein nainen. <3

Tutustuttuamme ja rakastuttuamme, oli aika miettiä miten ja koska esitellä Nooa ja Matti. Tätä harkittiin, pähkäiltiin, ja taas harkittiin ja pähkäiltiin vähän lisää. Matti on aina pitänyt lapsista, Nooa on hyvin sosiaalinen, en missään vaiheessa uskonutkaan, etteikö tapaaminen ja tutustuminen onnistuisi, mutta pelissä oli niin paljon enemmän. Emme halunneet sekoittaa pienen pojan kuvioita yhtään enempää kuin oli pakko: Nooan elämässä oli tapahtunut jo muutenkin paljon muutoksia. Huomasimme kuitenkin enemmän Nooan kuvioita sekoittavan sen, että tapailimme ilman Nooaa, kuin sen että Nooa olisi ollut meidän kanssamme. Suhteemme oli jo saanut sellaiset mitat ja luottamuksen, että olimme varmoja jutun kestävyydestä. Vähitellen, varovasti, harkitusti alkoi tutustuminen. Iso päätös, mutta tunne kantoi, ja nykyään asumme kaikki saman katon alla Porissa.  Nooa ja Matti tulevat loistavasti juttuun. Matti on Nooalle tärkeä, vaikka hänestä Matti onkin aina ihan höpö! Eikä tullut yllätyksenä, että Nooa kirjoitti kaverinsa ystäväkirjaan kohtaan, "Mikä tekee minut iloiseksi?" vastaukseksi: Matti. Yhdessä he ovat loistavasti, ja toisaalta, jos olisin yhtään muuta epäillytkään, eivät he olisi tavanneetkaan. Kaikki on sujunut hyvin, arki rullaa, juhlat myös.  Nooa kutsuu Mattia nykyään Porin iskäksi.

Matti on tehnyt myös Nooasta pienen dokkarin, jonka voi käydä katsomassa täällä:

http://vimeo.com/52448585

Nooa & Matti Kirjurinluodolla pulkkailemassa... Talvi -2011

...ja luisteleMasa...

...ja Särkänniemessä...Kesä -2012

...ja pelaamassa jalkapalloa.

Matti & pojat kokkailemassa. Kasvismakkara eli seitan on poikien lemppari ja bravuuri.

Matissa kulminoituu monet asiat joita ihmisessä, ja etenkin miehessä arvostan. Hän on kiltti, mutta silti omapäinen (!) ja omanarvonsa tunteva. Hän on vahva ja uskaltaa näyttää tunteensa. Hänessä on hurja määrä taiteellisuutta ja luovuutta. Nautimme molemmat musiikista (vaikka kaikki musiikkimaku ei menekään täysin yksiin) ja elokuvista (emme omista telkkaria, mutta tietokoneelta katsomme melkein joka ilta ainakin yhden elokuvan.). Urheilemme (Matti toki ollut se, joka patistaa minua ylös, ulos ja lenkille, mutta lenkiltä tullessamme on aina hyvä olo, joten hyvä niin ), luemme,  budjetin salliessa matkustelemme koti- tai ulkomailla, tykkäämme mökkeillä, ja usein vaan möllötellä kaksin/kolmisin himassa. Joka paikassa nautimme hyvästä ruuasta, viinistä ja tietysti toisistamme. Vaikken aina pidäkään hänen tuulipuvunhousuistaan tai siitä iänikuisesta kulahtaneesta flanellipaidastaan, tekevät ne hänestä juuri sen mahtavan persoonan jota rakastan.

" Sitoutua niin syvästi

että muuttuu pohjattomaksi

Puristaa niin lujasti 

että muuttuu rajattomaksi

Rakastaa niin mielettömästi

ettei mikään enää

ole vailla merkitystä."

~Tommy Tabermann~

Viime talvena otimme samanlaiset tatuoinnit.

Me mökillä Talvi -2011

Keväällä 2012 olimme Pariissa...

...jossa laitoimme oman rakkaudenlukkomme siltaan.

Pusu päälle.