Eilen illalla pidimme perinteisen leffaillan, ja katsoimme Yle Areenalta kotimaisen Suden arvoitus-elokuvan. Kaikki jaksoivat katsoa loppuun asti, joten pointsit siitä. Nooalle leffasta heräsi kysymyksiä "Ovatko sudet vaarallisia?" "Saako niitä silittää?" Samaan aikaan toteamuksia: " Mä ainakin voittaisin ne Mudo-potkuilla!" "Mä pääsisin juosten niitä karkuun!" No, jossei leffa muuten ollut erityisen hyvä, sai se ainakin aikaan tärkeitä keskusteluja susista, niiden suhteen käyttäytymisestä ja Mudo-potkujen käyttämisestä salin ulkopuolella (ei ole sallittua, ei susiin eikä muihinkaan....) Tunnelmaa kevensi perinteiset leffaherkut: popparit, suklaa & muumilimppari. Leffan jälkeen joulupukin tuoma uusi ihana norsuyökkäri päälle, ja iltasadun kautta nukkumaan. Uni tuli pienelle miehelle hetkessä.
Aamu. Lauantai. Vapaapäivä. Jee! Pitkään köllöttelyn jälkeen rauhallinen aamupala, jonka jälkeen Nooa sai hetken pelata joulupukin tuomaa ( pukki oli löytänyt divarista) PlayStation 2: Crash Bandicoot NitroKart- peliä. Vihdoin peli, jota itsekin tykkään pelata! n.10 vuotta sitten pelasin kaikki tämän sarjan pelit moneen kertaan läpi ja sainkin niistä silloin vatsallisen, mutta "pienen" tauon jälkeen taas jaksaa. Huippu peli!
 |
| Kuva sivulta http://en.wikipedia.org/wiki/Crash_Nitro_Kart |
Saatamme tulla jälkijunassa pelien ja muutenkin elektroniikan suhteen; Pleikka kakkosen saimme käytännössä ilmaiseksi tutuiltamme, jotka ostivat itselleen uuden PlayStation kolmosen. Telkkarikaan (jossa ei näy kanavia, ainoastaan pelaamista ja leffoja verten hommattu) meillä ei ole uusinta uutta: Se on oman Mummuni vanha, ja kiertänyt mukanani monet kaupungit ja kämpät. Vähän jännitti kestäiskö se vielä muuttoa Poriin, mutta toistaiseksi on toiminut kuin unelma. Vanha ala-asteella saamani Nintendokin on yhä tallessa. Sen kaivan esiin seuraavaksi! En ymmärrä kulutushysteriaa: Miksi pitää olla aina uusin, hienoin ja isoin kun vanhatkin vielä toimivat? Voisi kuvitella, että olen "mälsä äiti", kun en ole hankkinut Nooalle aina uusinta, mutta ilmeisesti olen tehnyt jotain oikein, koska hän ei ole koskaan mitään pyytänyt ja pelaa tyytyväisenä jo olemassa olevia pelejä. Joskus on ollut juttua, miksei meillä ole sitä ja tätä, mutta vastaukseksi on riittänyt toteamus, ettei kaikilla tarvitse olla kaikkea.
 |
| Kuva sivulta http://www.giochinokia.it/giochi-sport/crash-nitro-kart.html |
 |
| Nooan huoneen matto on löytöni Uudenkaupungin kirppikseltä. |
 |
| Nooan verhot löysin meidän mökin lipastosta. Varmuutta ei ole, ovatko ne lakanat vai verhot, mutta toimii meillä näin. |
 |
| Nooan päiväpeiton saimme Matin vanhemmilta. Itsetehty ja supersymppis ja -lämmin. |
 |
| Innokas pelaaja! |
Nooa istuisi varmasti mielellään vaikka koko päivän telkkarin edessä pleikkaa pelaten, mutta tässäKIN tapauksessa olen mälsä äiti, enkä anna sen tapahtua. Pleikan sijasta lähdemme ruuan jälkeen (jouluruokia vielä vähän, kohta loppuu....) läheiseen puistoon happihypylle. Puistoilun jälkeen pyörähdämme kaupungilla hakemassa pahveja Steinerin standiä varten, johon lupasin tehdä esitteen 12.1 olevasta koulun avoimista ovista. Lisää tietoa täällä: http://www.porinsteinerkoulu.fi/uutiset.html?11 Sitten taas kotiin syömään ja jotain touhuamista ja ja ja... Siinä se tämä päivä pyörähtääkin leppoisasti. Ei ihmeitä. Perus. Näitä päiviä onkin ollut jo ikävä, huomenna saa alkaa jo valmistautumaan Uuden vuoden juhlintaan...:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti