Riviera

Maanantaina minut vietiin Rivieralle.

Leffana Kaurismäen Toivon tuolla puolen.

"Älä hymyile kadulla 

tai sinua luullaan hulluksi."

Hollywood-action ja keskiolut. Tai hyvä lager. Ainakin lasi punkkua ja arthousea. Elämänmakuista draamaa ja tarpeeksi kuivaa valkkaria.

Täällähän voisi tsiigaa joskus fudismatsin. Miksei bisse menisi myös oopperan kanssa? James Bond ja martini, tiedät kyllä miten. Kliseitä. Klassikoita. Uutta ja tuoretta, ohjelmistossa ja satavarmasti lautasella. Leffamenut jokaiseen makuun. Yhteisöllisempiä sarja-maratoneja. Binge-watching, binge-eating, emme tuomitse. Energiaa, endorfiinejä, pitkiä keskusteluja merkittävien pätkien jälkeen. Valkokangas, baari, ravintola. Elokuvat, ruoka ja juoma. Elämän parhaita juttuja.

Vähän vanhaa, eniten uutta. Se mikä nyt on Rivera, on elänyt monta elämää. Se on ollut autotalli ja työpaja. Se on ollut Bio Kruunu ja musiikkiteatteri Bolero. Vuosina 1977-1982 se oli Riviera, 

se edellinen Riviera.

Ja nyt on mainittava Freddy Kamras. Toi maahan pehmopornoa ja taideleffaa, toi Rivieran Kallioon. Mentaliteetti, asenne, visio. Laadukkaasti, huumorilla. Kippis Freddylle.

– Atte, Jukka

Leffa oli melankolisen kaunis.

Auringonlasku jäi hyväksi kakkoseksi.