Pimiö - Darkroom

Viimeksi kävimme nauttimassa Jannen kanssa

Henri Cartier-Bressonin näyttelyn Ateneumissa, 

tänään onneksi huomasimme että olisi

viimeinen mahdollisuus

(20.8.2015-31.1.2016)

 käydä katsomassa

Suomen valokuvataiteen museossa Kaapelitehtaalla

näyttely Pimiö - Darkroom. 

Yhteensä yli 60 valokuvaajan teokset

1800-luvulta vuoteen 2015 esittelivät valokuvien

 vedostamisen muuttuvia ihanteita ja tekniikoiden monipuolisuutta. 

Äitini harrasti valokuvausta ja pienenä pääsinkin todistamaan

ihan kotona miten kuvien kehitys tapahtuu. 

 Mieleeni on jäänyt 

miten jännää oli odottaa kuvan ilmestymistä...

Liekö siitä jäänyt kipinä valokuvaukseen itsellenikin?

 Matkalla itse päänäyttelyyn eksyimme ensin väärästä ovesta sisään, mutta

loistavia valokuvia löytyi sieltäkin: 

Maria Hästbacka: Shiqip

 Koukeroisten Kaapelitehtaan käytävien läpi

löysimme lopulta etsimämme: 

Pentti Sammallahden otos.

 Sammakkokuvasta tuli

heti jostain syystä mieleen tämä: 

Ja valokuvien tutkiminen jatkuu:

 Lopuksi kävimme Kaapelitehtaan kahvilassa kaakaoilla ja korvapuusteilla...

 ...ja näimmepä kotimatkalla vilauksen auringostakin!

Lettukestit.

Sunnuntaina saatiin Nooan kanssa Janne & Pontus kylään. 

Lettukestit!

Lunta satoi hurjasti. Läpi tuulen ja tuiskun löysivät vieraat perille!

Noppa teki taikinan...

Janne viimeisteli homman ja...

...laittoi liinan alle odottelemaan.

Välillä junaradan rakentamista.

Kuulutukset nauhoittava juna-asema oli Pontuksen lemppari.

Taikina valmis! Paistamaan!

Kokki Nooa.

Tuomisina vierailla herkkujätskiä ja mehua. Nams! Ei oltu tätä ennen maistettukaan, hurjan hyvää!

Plätyt valmiita!

Innokkaina syömään!

Bon Appétit!

Nooa piirsi illasta kuvan.

Ai kukas tämä Janne on?
No:

Vuodesta 1989 ollaan oltu ystäviä.
 Ala-asteella kirjeet kulkivat
Vantaa - Kokemäki väliä tiiviisti.
(Yhä tallessa! Muisteloiltamaa luvassa!)
Seurusteltiinkin silleen ihanan 10-vuotiaiden ihastuksen voimin
 muutama vuosi,
vaikka nähtiinkin sinä aikana varsin vähän.
Sanojen voima...;) 
Yhteydessä ollaan oltu
siitä asti välillä enemmän, välillä vähemmän.
Vuonna 2016 asutaan poikiemme kanssa
monien sattumien summana
 melkein naapureina
ja ollaan pitkästä aikaa päästy viettämään taas
aikaa yhdessä.
Pieni maailma.
Voihan mahtavuus!



Ps. Tässä vielä muutama vanha kuva.
Muistoja, muistoja...

1990

1992

1998

Lisää muistoja tulossa...

Intialainen kikhernepata.

Lauantaina illalla teki mieli tuhdimpaa ruokaa.

Pienen googlailun jälkeen löytyi ohje

juuri tähän tarpeeseen kuulostavaan intialaiseen kikhernepataan. 

Kokeiluun!

Ilma oli harmaa.

Tilanne vaatii hyvää ruokaa. Toimeen!

Ohjetta tässä: 

 

3 sipulia

4 valkosipulinkynttä 

1/2 pss peruna-juuressekoitusta

1 keltainen paprika

4 porkkanaa

1 prk kikherneitä

1 paloiteltu tofu

kourallinen ohuita vihreitä papuja 

grillattu paprika ruokakermaa

öljyä

kurkumaa

curryjauhetta

chilirouhetta

 suolaa

* Kuulota sipulit ja valkosipuli pannulla öljyssä, 

lisää mausteet. Leikkaa paprika ja porkkana paloiksi. 

Lisää kaikki uunivuokaan js sekoita.

Hauduta uunissa 175 asteessa n.45min.

Padan kanssa maistui juuri leivottu leipä..

 

Lauantai-ilta kotona hyvässä seurassa.

Herkullista ruokaa, sauna ja viinilasin kera sohvalla dokumentti David Bowiesta.

Sunnuntaina luvassa lettukestit. 

Elämä on hyvää.