Yhden karvakuonon ja
samalla yhden aikakauden loppu.
Mummulassa ei enää jättiläishaukkujen tassut
tömise, viimeisenkin haukun
siirryttyä nakkimakkaran mallisien pilvien päälle.
Juuri edellisessä jutussa pääsin kirjoittamasta
miten outoa on ollut olla
ilman pupujen tassujen töpsötystä ja säpinää,
mutta todella kummalliselta tulee tuntumaan
myös vierailut mummulaan
kun vastassa ei ole enää yhtään mammuttia.
Onnellisen vanhuuden sai nöffi Nuffimme kuitenkin viettää,
kuutisen vuotta sitten haettuamme sen jo aikuisena
Jyväskylän keskustasta uuteen kotiin Mummulaan.
Maalla oli Otson ja Nallen kanssa mukavaa.
Lepää rauhassa isosydäminen karhuherra Nuffi.
♥
Otson muisteloita näiden linkkien takaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti