sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Juuret.


Ystävänpäivän vietin Mummulassa.

Kerran, pari vuodessa jään vierailun lisäksi yöksikin. Yleensä oma koti houkuttaa enemmän, mutta aina välillä pitää ajan kanssa ammentaa maaseudun rauhaa.
Sielun & ruumiin ravintoa monella tapaa. 
Mummu & Vaari valmistavat herkkuja, samoilen metsässä, touhuilen Nooan kanssa, saunon ulkosaunassa...Ei kiire minnekään. 


Tällä kertaa leivinuunissa valmistui fasaania & uuniperunoita.

Mummon vanha kaappikello.


"Hiljaa mummon vanha kaappikello raksuttaa
Mummon pienen pirtin lämpimässä.
Mummo kutoo sukkaa hämärässä,
Sukkaa jonka lapsenlapsi saa.
Kerran oli kello nuori niin kuin mummokin,
Mutta siitä kauan on jo, kauan tietenkin,
Kello raksuttaa mennyttä aikaa."

~Olavi Virta~





Aika oli pysähtynyt. Vaari opetti Nooalle miten vetää lisää.

Taas kulkee!

Ulkosaunaan! Melkein parasta jo matka sinne.

Tällä kertaa en mennyt pyörimään hankeen.

Iltapalalla.

Yön Nooa nukkui iltasadun jälkeen kainalossani (& Riitta-kettu, tottakai). Aamulla poika oli hipsinyt Mummun & Vaarin luokse alakertaan...

Hetken kuluttua palasi ylös kertoakseen, että kohta saisin vasta mennä aaamupalalle...Hmm...Mitäköhän ovat keksineet? Kuvailin siinä sitten hetken köllöteltyäni vinttiä. Tämä kuva kylppäristä. Kertoo hyvin Mummun filosofiasta & huumorista; Laittoi tarratekstin käydessään läpi syöpähoitoja...

Poikien taidetta seinillä tottakai myös.

Tämä toisenlaista askartelua. Taulu jonka annoimme Saijan kanssa joskus Mummulaan lahjaksi.

"Saa tulla!" Keittiössä oli kuvailujeni aikana valmistunut herkullinen aamupala. Kannatti odottaa!

Seuraavaksi vähän palapelin kokoamista. Otso ei jaksanut osallistua.

Ylös, ulos ja pulkkamäkeen!

Muisku!



Hups!
Välillä vähän iisimmin.


Vadelmapuska...
...eli ts. loistava paikka majalle. Tähän hommaan Otso olisi halunnut osallistua, mutta ei mahtunut mukaan.

Klapeja. Tuttu juttu. Näissä hommissa olen ollut paljon.

Ja taas oltiin. Porukalla.

Tavallaan.

Nooa, Mummu & majan vahdit.

Reippailun jälkeen madekeittoa.


Tila on vaarin vaarin rakentama.
Tuiskun Antista en muuten diggaile, mutta tähän kohtaan on pakko lainata lyriikoitaan:

"Me istutettiin yhdessä puu
Sen oksille linnut laskeutuu
Mun juuret, ne ovat täällä maassa syvällä
Ja siitä taimesta kasvoi puu
Se maailman tuulissa vahvistuu
Mun juuret, ne ovat täällä maassa syvällä."






Muita juttuja Mummulasta löydät täältä:







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti