Maailma näyttää aina niin paljon kauniimmalta kameran linssin läpi. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta usein kamerani on saanut suukon ikuistettuaan jotakin ainutlaatuista. Ensin oli opettelua elää kameran kanssa, nyt tuntuu siltä kuin koko käsi puuttuisi, jos siitä puuttuu kamera. Olen kasvanut jotenkin kieroon, ja minuun on kasvanut kiinni kolmas lonkero, kamera. Silmätkin katsovat nykyään sillä tavalla hassusti, automaattisesti kaikkea tavalla, miten voisi saada tilanteesta tai maisemasta parhaimman kuvan. Kuvankäsittelyohjelmat antavat kokonaisuuteen ja elämääni oman pikantin mausteensa. Addiktoivaa puuhaa, mutta ah niin palkitsevaa.
 |
| Tampere -2012 |
 |
| Tampere -2012 |
 |
| Tampere -2012 |
 |
| Tampere -2012 |
 |
| Tampere -2012 |
 |
| Tampere -2012 |
 |
| Tampere -2012 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti