"A house without books is like a room without windows."
~Heinrich Mann-
Lapsuudesta jääneitä muistikuvia: Olen kipeä. Aina silloin sain nukkua "isän paikalla", äidin vieressä ja isä nukkui minun sängyssäni. Äiti luki ensin minulle iltasadun, jonka jälkeen jäi lukemaan omaa kirjaansa lukuvalon hämyyn. Oli turvallista olla lähellä, ja kuulla miten kirjan sivut rapisivat aina kääntyessään. Toinen muistikuva: Siskoni luki aina ja kaikkialla. Koko ajan. Aina nenä kirjassa kiinni, uppoutuneena omaan maailmaansa, jolloin oli turha saada aikaiseksi minkäänlaista keskustelua.
 |
| Edgar Lee Mastersin "Spoon River antologia" on kirja, jonka huomasin lainaavani kirjastosta aina uudelleen ja uudelleen, kunnes löysin sen kirppikseltä ikiomaksi. Oh joy! <3 |
Itse löysin kirjat vasta runojen myötä. Enkä ole edellenkään samanlainen lukija kuten äitini ja siskoni, joilla oli (ja on edelleen) aina joku kirja kesken ja viimeistään nukkumaan mennessään he lukevat, päivittäin. Itse löytäessäni mielekiintoisen kirjan, on minun suorastaan ahmittava se loppuun siltä istumalta. En malta jättää kesken. Luen itseni hengästyksiin asti. Palaan siihen myöhemmin hitaasti nautiskellen ja kertailen vähitellen parhaita paloja. En tunne syyllisyyttä siitä, että hypin useiden kohtien yli jos ne eivät ole herättäneet minussa tarpeeksi suuria tunteita.
 |
| Suurimman osan kirjoistani olen pelastanut kirjastojen poistomyynneistä, divareista ja kirppiksiltä. My precious. <3 |
Pientä läpikatsausta kirjahyllystäni (kirjani ovat yhtä sulavasti sekaisin kuin levyni, pahoittelen): A.W Yrjänä, Irja Kilpeläinen, Pertti Nieminen, Pentti Holappa, Tommy Tabermann, Pentti Saaritsa, Teemu Hirvilammi, Arto Melleri, Matti Paavilainen, Hannu Salakka, Maaria Leinonen, Tyyne Saastamoinen, Pentti Saarikoski, Kai Nieminen, Hannu Salama, Tuomas Anhava, Irja Askola, Anja Porio, Paavo Haavikko, Aale Tynni, Eeva Kilpi, Risto Rasa & Märta Tikkanen.
 |
| Märta Tikkanen on yksi parhaimmista. Hänen ja hänen miehensä Henrik Tikkasen keskustelut ja näkökulmat kirjojen kautta ovat sykähdyttäviä vuoropuheluja. "Kaipaan häntä usein. Hetkeäkään en ole toivonut häntä takaisin." -Märta Henrikistä- |
Divarin ja kirjaston tunnelmat ovat molemmat suuresti mieleeni, joskin eri tavalla. Divareissa voi suorastaan aistia (ja haistaa) menneen ajan ja kaikki sen sisältämät seikkailut. Tekisi mieli avata jokainen kirja, ja kurkistaa josko niistä löytyisi hassu tai romanttinen omistuskirjoitus tai josko joku olisi unohtanut sivujen väliin jotakin mielenkiintoista. Divariin on vaarallista astua: Aina löytyy monen monta teosta joka suorastaan kirkuu mukaan, mutta budjetti karsii hankinnat usein vain yhteen kirjaan kerrallaan. Tylsää. Onneksi on kirjastot. Kirjaston tunnelma kaikessa kliinisyydessään ei onnistu tuhoamaan siellä vallitsevaa rauhaa ja kokemusta siitä, miten paljon mahdollisuuksia löytää jotain Suurta siihen äänettömyyteen sisältyykään.
 |
| Omistuskirjoitus Aila Meriluodon "Vaarallista kokea"-päiväkirjasta. En ymmärrä miten joku voi luopua lahjaksi saamastaan kirjasta. Itselle lahjaksi saaman kirjan omistuskirjoitus lisä siihen tunnelatauksen josta en voi luopua. Ja hei, Miten ihana? "Onervalle Kanervalta." :) |
Luen mielelläni päiväkirjoja ja elämänkertoja. mm. Pentti Saarikosken päiväkirjat ovat olleet elämäni suola aika ajoin. Niitä en ole onnistunut löytämään omaksi, mutta siksipä olen kirjoittanut niistä ylös kaikki koskettavimmat kohdat omiin kansioihini, jotta voin palata niihin aina tarvittaessa uudelleen. Joskus lainasin Saarikosken päiväkirjoja hänen itse lukemanaan cd:lle --- Omassa päässäni oli kuitenkin jo ehtinyt rytmittyä erilainen tapa sisäistää lukemani, joka toisen lukemana ei kohdannut tunnelmaa samalla tavalla, vaikka lukijana toimikin siis Saarikosin itse. Siispä keskityn vain lukemiseen tulevaisuudessakin kuunnelmien sijaan.
 |
| Tässähän huomaa valehdelleensa. Etteikö minulla olisi ollut muita julsiteita seinällä kuin Ola Salon? Ei pidä paikkaansa. Myös Tommy Tabermanin kirjamainos on päässyt (ja on edelleen vaatehuoneeni ovessa) seinälleni. |
"Juuri kun sormeni oli
kohoamassa ohimolleni
ja rukoilin että se
muuttuisi pistooliksi,
sain postikortin.
Siihen oli kirjoitettu
kaksi sanaa, joista toinen
olkoon nimenä tälle kirjalle:
COURAGE!
Voi sanojen ihmettä!"
-Tommy Tabermann-
 |
| Koti. <3 |
 |
| Richard Adamsin "Ruohometsän kansa". Kirja joka valloitti koko maailman... |
 |
| ...ja minut siinä määrin, että tatuoin ihooni ko. kirjasta tehdystä animaatiosta kuvan. |
 |
| Kuva suurinpiirtein tässä. <3 |
 |
| Tove Janssonin tapa kirjoittaa kietoo lumoihinsa. Tovesta kertovat elämänkerrat ovat vahvistaneet hienoa mielikuvaa kirjoittajasta. Muumikirjoihin sisältyy viehättävää filosofiaa. " |
"Hiutale toisensa jälkeen laskeutui hänen lämpöiselle kuonolleen ja suli. Hän tavoitti niitä käpäläänsä ihaillakseen niitä hetken, hän katsoi ylöspäin ja näki niiden leijuvan kasvojaan kohti. Niitä tuli yhä enemmän ja enemmän, pehmeinä ja kevyinä kuin untuvat. -Näinkö se käykin, mietti Muumipeikko. Ja minä kun luulin, että lumi kasvaa alhaalta päin!" -Taikatalvi s.93-94"
"Ihmeellistä, sanoi orava hämmästyneenä. -Tuota pahvilaatikkoa ei ollut täällä aikaisemmin. Tässä on varmasti jotakin vinossa. Tai sitten tämä on kokonaan väärä luola. Tai minä olen ehkä väärä orava, mutta sitä en oikein uskoisi." -Taikatalvi s.17-
Kirjat ja lukeminen antavat minulle paljon. Joka ilta luen pojalleni (Nooasta, elämäni miehestä <3 enemmän ensi kerralla) iltasadun, ja jos minuakin oikein onnistaa saan itsekin kuunnella erään tärkeän ihmisen ääneen lukemista kainalossa. Äänen värähtelyt sylissä, hämyinen lukuvalo ja sivujen rapina. MaailmaParasTapaNukahtaa. <3
Musiikkina ja tukena kirjoituksen tautalla soi tänään Belle and Sebastian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti