Nooa. Tärkeintä maailmassa. "Ennen kuin minusta tuli äiti en tiennyt miltä tuntuu kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella." Sitä voi suunnitella ja päättää "Sitten kun minä olen äiti...", mutta niinhän se menee, ettei mikään mene niinkuin suunnittelee, mutta kaikki on sen arvoista, ja enemmän. <3
"Possua mä metsästän, possua mä metsästän. Tahdon saada suuren...." Nooa & possu talvella 2006
"Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
Ennen kuin minusta tuli äiti."
~Tekijä tuntematon~
Nopan 1-vee kakku. :)
Nooa & lemppari unikaveri.
Pupunen. <3
PikkuPrinssi.
"Olin pieni. Ihmettelin vähän kaikkea." -Pentti Saarikoski-
"Sellainen käsi joka pienenä oppii silittämään, silittää suurenakin. Sellainen käsi, joka osaa silittää, on kiltti käsi. Sellainen käsi ei helposti mene nyrkkiin. Silityskäsi ei lyö, koska silittäminen on niin paljon mukavampaa. Silittämisestä tulee hyvä mieli; Sekä sille joka silittää, että sille jota silitetään." -Ulla-Maija Aaltonen-
Yyterin syksyä 2011.
"You will always be your child's favorite toy." ~Vicki Lansky, Trouble-Free Travel with Children, 1991
Marja Holmin kirjasta: Matkalla maailmassa.
Allaolevasta linkistä pääset katsomaan Matin tekemän pienen dokumentin elämäni miehestä, Nooasta:
"A house without books is like a room without windows."
~Heinrich Mann-
Lapsuudesta jääneitä muistikuvia: Olen kipeä. Aina silloin sain nukkua "isän paikalla", äidin vieressä ja isä nukkui minun sängyssäni. Äiti luki ensin minulle iltasadun, jonka jälkeen jäi lukemaan omaa kirjaansa lukuvalon hämyyn. Oli turvallista olla lähellä, ja kuulla miten kirjan sivut rapisivat aina kääntyessään. Toinen muistikuva: Siskoni luki aina ja kaikkialla. Koko ajan. Aina nenä kirjassa kiinni, uppoutuneena omaan maailmaansa, jolloin oli turha saada aikaiseksi minkäänlaista keskustelua.
Edgar Lee Mastersin "Spoon River antologia" on kirja, jonka huomasin lainaavani kirjastosta aina uudelleen ja uudelleen, kunnes löysin sen kirppikseltä ikiomaksi. Oh joy! <3
Itse löysin kirjat vasta runojen myötä. Enkä ole edellenkään samanlainen lukija kuten äitini ja siskoni, joilla oli (ja on edelleen) aina joku kirja kesken ja viimeistään nukkumaan mennessään he lukevat, päivittäin. Itse löytäessäni mielekiintoisen kirjan, on minun suorastaan ahmittava se loppuun siltä istumalta. En malta jättää kesken. Luen itseni hengästyksiin asti. Palaan siihen myöhemmin hitaasti nautiskellen ja kertailen vähitellen parhaita paloja. En tunne syyllisyyttä siitä, että hypin useiden kohtien yli jos ne eivät ole herättäneet minussa tarpeeksi suuria tunteita.
Suurimman osan kirjoistani olen pelastanut kirjastojen poistomyynneistä, divareista ja kirppiksiltä. My precious. <3
Pientä läpikatsausta kirjahyllystäni (kirjani ovat yhtä sulavasti sekaisin kuin levyni, pahoittelen): A.W Yrjänä, Irja Kilpeläinen, Pertti Nieminen, Pentti Holappa, Tommy Tabermann, Pentti Saaritsa, Teemu Hirvilammi, Arto Melleri, Matti Paavilainen, Hannu Salakka, Maaria Leinonen, Tyyne Saastamoinen, Pentti Saarikoski, Kai Nieminen, Hannu Salama, Tuomas Anhava, Irja Askola, Anja Porio, Paavo Haavikko, Aale Tynni, Eeva Kilpi, Risto Rasa & Märta Tikkanen.
Märta Tikkanen on yksi parhaimmista. Hänen ja hänen miehensä Henrik Tikkasen keskustelut ja näkökulmat kirjojen kautta ovat sykähdyttäviä vuoropuheluja. "Kaipaan häntä usein. Hetkeäkään en ole toivonut häntä takaisin." -Märta Henrikistä-
Divarin ja kirjaston tunnelmat ovat molemmat suuresti mieleeni, joskin eri tavalla. Divareissa voi suorastaan aistia (ja haistaa) menneen ajan ja kaikki sen sisältämät seikkailut. Tekisi mieli avata jokainen kirja, ja kurkistaa josko niistä löytyisi hassu tai romanttinen omistuskirjoitus tai josko joku olisi unohtanut sivujen väliin jotakin mielenkiintoista. Divariin on vaarallista astua: Aina löytyy monen monta teosta joka suorastaan kirkuu mukaan, mutta budjetti karsii hankinnat usein vain yhteen kirjaan kerrallaan. Tylsää. Onneksi on kirjastot. Kirjaston tunnelma kaikessa kliinisyydessään ei onnistu tuhoamaan siellä vallitsevaa rauhaa ja kokemusta siitä, miten paljon mahdollisuuksia löytää jotain Suurta siihen äänettömyyteen sisältyykään.
Omistuskirjoitus Aila Meriluodon "Vaarallista kokea"-päiväkirjasta. En ymmärrä miten joku voi luopua lahjaksi saamastaan kirjasta. Itselle lahjaksi saaman kirjan omistuskirjoitus lisä siihen tunnelatauksen josta en voi luopua. Ja hei, Miten ihana? "Onervalle Kanervalta." :)
Luen mielelläni päiväkirjoja ja elämänkertoja. mm. Pentti Saarikosken päiväkirjat ovat olleet elämäni suola aika ajoin. Niitä en ole onnistunut löytämään omaksi, mutta siksipä olen kirjoittanut niistä ylös kaikki koskettavimmat kohdat omiin kansioihini, jotta voin palata niihin aina tarvittaessa uudelleen. Joskus lainasin Saarikosken päiväkirjoja hänen itse lukemanaan cd:lle --- Omassa päässäni oli kuitenkin jo ehtinyt rytmittyä erilainen tapa sisäistää lukemani, joka toisen lukemana ei kohdannut tunnelmaa samalla tavalla, vaikka lukijana toimikin siis Saarikosin itse. Siispä keskityn vain lukemiseen tulevaisuudessakin kuunnelmien sijaan.
Tässähän huomaa valehdelleensa. Etteikö minulla olisi ollut muita julsiteita seinällä kuin Ola Salon? Ei pidä paikkaansa. Myös Tommy Tabermanin kirjamainos on päässyt (ja on edelleen vaatehuoneeni ovessa) seinälleni.
Tabermanin runokirjoja omistan monta, ja niitä mitä en omista olen lainannut monta kertaa kirjastosta. Myös kaikki Tommysta kirjoitetut elämänkerrat olen lukenut, kuten myös hänen itse kirjoittamansa julkaisut. Ehdottomaksi ykköseksi näistä kaikista on noussut Tabermanin Ihmisen ääni-sarjalle kirjoittama teos. "Tabermanin avautuminen on kuin rakkauskirje, hellä ja karhea kirje mieheltä naiselle, mieheltä miehelle, ihmiseltä toiselle ihmiselle. Kaikkinensa se on vereslihalla kirjoitettu vetoomus roolien avartamiseksi." "Juuri kun sormeni oli kohoamassa ohimolleni ja rukoilin että se muuttuisi pistooliksi, sain postikortin. Siihen oli kirjoitettu kaksi sanaa, joista toinen olkoon nimenä tälle kirjalle: COURAGE! Voi sanojen ihmettä!" -Tommy Tabermann-
Koti. <3
Richard Adamsin "Ruohometsän kansa". Kirja joka valloitti koko maailman...
...ja minut siinä määrin, että tatuoin ihooni ko. kirjasta tehdystä animaatiosta kuvan.
Kuva suurinpiirtein tässä. <3
Tove Janssonin tapa kirjoittaa kietoo lumoihinsa. Tovesta kertovat elämänkerrat ovat vahvistaneet hienoa mielikuvaa kirjoittajasta. Muumikirjoihin sisältyy viehättävää filosofiaa. "
"Hiutale toisensa jälkeen laskeutui hänen lämpöiselle kuonolleen ja suli. Hän tavoitti niitä käpäläänsä ihaillakseen niitä hetken, hän katsoi ylöspäin ja näki niiden leijuvan kasvojaan kohti. Niitä tuli yhä enemmän ja enemmän, pehmeinä ja kevyinä kuin untuvat. -Näinkö se käykin, mietti Muumipeikko. Ja minä kun luulin, että lumi kasvaa alhaalta päin!" -Taikatalvi s.93-94"
"Ihmeellistä, sanoi orava hämmästyneenä. -Tuota pahvilaatikkoa ei ollut täällä aikaisemmin. Tässä on varmasti jotakin vinossa. Tai sitten tämä on kokonaan väärä luola. Tai minä olen ehkä väärä orava, mutta sitä en oikein uskoisi." -Taikatalvi s.17-
Kirjat ja lukeminen antavat minulle paljon. Joka ilta luen pojalleni (Nooasta, elämäni miehestä <3 enemmän ensi kerralla) iltasadun, ja jos minuakin oikein onnistaa saan itsekin kuunnella erään tärkeän ihmisen ääneen lukemista kainalossa. Äänen värähtelyt sylissä, hämyinen lukuvalo ja sivujen rapina. MaailmaParasTapaNukahtaa. <3
Musiikkina ja tukena kirjoituksen tautalla soi tänään Belle and Sebastian.
Tänään pieni läpikatsaus jo aikaisemmin mainitsemiini vanhoihin matkalaukkuihini joissa säilytän säveliäni. Eilisiin kotimaisiin palaan vielä sen verran, että suosikkeihini pitää vielä ehdottomasti lisätä Liekki, Asa, Jätkäjätkät, Regina, Tehosekoitin ja Karkkiautomaatti. <3
Jos olisin yhtä järjestelmällinen kuin yksi vanhoista poikaystävistäni (jolla oli levyt genrettäin sekä aakkosjärjestyksessä), olisi listaa bändeistäni helpompi lukea, mutta koska olen järjestelmällisen epäjärjestelmällinen, on levyt minulla laukuissa sikinsokin. Usein myös väärä levy väärissä koteloissa...Tämä piirre ärsyttää jopa itseäni siinä määrin, että säännöllisin väliajoin otan kaikki levyt ulos ja etsin oikeille levyille oikeat kotelot. "Järjestys" pysyy aina hetken, kunnes taas....Kierre on valmis. Mutta sulavasti tuntuvat tänäänkin esim. Pantera ja Simon & Garfunkel viihtyvän vierekkäin.
Eels. Bändi jonka kuuntelen aika ajoin puhki. Daisies of the galaxyn kansi on mielestäni niin kaunis, että olen tehnyt siitä itselleni valoseulan ja painanut itselleni tällä kuvalla varustettuja t-paitoja. <3
Tässä poimintoja artisteista matkalaukuistani sieltä tänään löytämisjärjestyksessä (kuten huomaatte, kaikki genret ja aakkoset sulavasti sekaisin). Nostan samalla esiin muutamia minulle rakkaimpia lyriikoita ja kappaleita, vaikka jokainen bändi omalla tavallaan toki tärkeä. the Doors, Ramones, the Clash, R.E.M, DuranDuran, Deftones, Warpaint, Placebo, Helmet, Lenny Kraviz, Suede, the Streets, the Cure, the Dandy Warhols, John Lennon, NOFX, MassiveAttack, Slayer, Sepultura, JudastPriest, Pantera, Simon & Garfunkel, Keane, ExplosionsInTheSky, Louis Armstrong, Portishead, Tricky, MagyarPosse, Weezer, the Chemical Brothers, Amy Winehouse, Supergrass, Ella Fitzgerald, Joni Mitchell
It's coming on Christmas
They're cutting down trees
They're putting up reindeer
And singing songs of joy and peace
Oh I wish I had a river I could skate away on
But it don't snow here
It stays pretty green
I'm going to make a lot of money
Then I'm going to quit this crazy scene
Oh I wish I had a river I could skate away on
I wish I had a river so long
I would teach my feet to fly
I wish I had a river I could skate away on
I made my baby cry
He tried hard to help me
You know, he put me at ease
And he loved me so naughty
Made me weak in the knees
Oh, I wish I had a river I could skate away on
I'm so hard to handle
I'm selfish and I'm sad
Now I've gone and lost the best baby
That I ever had
I wish I had a river I could skate away on
Oh, I wish I had a river so long
I would teach my feet to fly
I wish I had a river
I could skate away on
I made my baby say goodbye
It's coming on Christmas
They're cutting down trees
They're putting up reindeer
And singing songs of joy and peace
I wish I had a river I could skate away on
PJ Harvey, Björk, Tori Amos, SkunkAnansie & Joni Mitchell <3
En harrasta, tai erityisemmin pidä bändipaidoista, muutama kuitenkin eksynyt mukaan. mm. Kissin paita löytyi matkamuistoksi Amsterdamista (ajalta jolloin niitä ei saanut H&M liikkeistä), Johnny Cashin paita matkamuistona Islannista, Davi Bowien paidan sain sen jäätyä kaverille pieneksi, the Curen paidan tein itse. Tässä samalla avautuu syy blogin nimeen: "Keltainen villasukka". Pidän villasukkia 24/ 7 ympäri vuoden. Omistan monia, mutta jostain syystä en löydä koskaan pareja. Näillä mennään. :)
Lista jatkuu: SisterFlo, KingsOfLeon, Bing Crosby, RedHotChiliPeppers, Moby, Frank Sinatra, Carbage, PovertyStinks, Dodgy, Olive, Oasis, Sinead O'Connor, Jim O'Rourke, DamnSeagulls, Lemonator, Elisabeth Shepard trio, the Five Corners Quintet, Jimi Hendrix, Sia, Simon & Garfunkel, Elbow, Shivaree, ManicStreetPreachers
Ollessani Ruisrockissa 2003, oli ehdoton lempparini ja päämääräni nähdä ManicStreertPreachers. No, kävi kurjasti ja ensimmäisen fastaripäivän jälkeen päälle iski vuosisadan migreeni, enkä päässyt katsomaan toisena päivänä esiintyvää Manicsia. Keikasta on jäänyt kuitenkin kauniit muistot. Sain keikalla olleelta silloiselta ihastukseltani viestin: "Yeah, I found that soul." laulaa bändi tuolla lavalla. Sinä olet sitä minulle sillä tavalla." Jutustahan ei koskaan tullut sen suurempaa, kuitenkaan, mutta muistot ovat kauniita. :)
Elämä jatkuu: Björk, Frank Black, Devendra Banhart, Florence + the Machine, ArticMonkeys, the Bird And The Bee, Richard Ashcroft, JethroTull, Neil young, the Beatles, Screaming Jay Hawkins, PetShopBoys, Thursday, Leonard Cohen, Lauryn Hill, RollingStones, SneakerPimps, Mum, Mandalay, Moloko, Hooverphonic, DepecheMode, the Ark
Tässä allekirjoittanut hyppäämässä the Arkin keikalle jostain Helsinkiläisestä hotellista. :)
Gotye: Somebody that I used to know
" Now and then I think of when we were together
Like when you said you felt so happy you could die
Told myself that you were right for me
But felt so lonely in your company
But that was love and it's an ache I still remember
You can get addicted to a certain kind of sadness
Like resignation to the end
Always the end
So when we found that we could not make sense
Well you said that we would still be friends
But I'll admit that I was glad it was over
But you didn't have to cut me off
Make out like it never happened
And that we were nothing
And I don't even need your love
But you treat me like a stranger
And that feels so rough
No you didn't have to stoop so low
Have your friends collect your records
And then change your number
I guess that I don't need that though
Now you're just somebody that I used to know
Now you're just somebody that I used to know
Now you're just somebody that I used to know
Now and then I think of all the times you screwed me over
Part of me believing it was always something that I'd done
But I don't wanna live that way
Reading into every word you say
You said that you could let it go
And I wouldn't catch you hung up on somebody that you used to know..."
Asaf Avidan & the Mojos: Maybe you are
They met when he was in a hospital,
he whispered "I ain't got no heart" into the room.
She said "I'll make you smile again" and made an airplane
out of some pretty words put in a spoon.
He said "I'll never see again…
my eyes are sorta twisted inwards, deep into my throat".
She said "don't worry babe I'll open up your jam,
I'll open up my pretty self" and laid down on his road.
She said "how do you know? Maybe you are".
She pealed his skin away, so every day he'd cry
And in those tears he'd lie to find some peace.
She broke from all his words, but she was made of mercury,
She'd come together later piece by piece.
And it became a game they played, under the blankets,
In the bed, pretending she was small and he was big.
She became so small, he could lift her, body and heart and all,
He held her naked, she was just his fig.
She said "how do you know? Maybe you are".
DepecheMode: "It's No Good"
"I'm going to take my time
I have all the time in the world
To make you mine
It is written in the stars above
The gods decree
You'll be right here by my side
Right next to me
You can run, but you cannot hide
Don't say you want me
Don't say you need me
Don't say you love me
It's understood
Don't say you're happy
Out there without me
I know you can't be
'cause it's no good
I'll be fine
I'll be waiting patiently
Till you see the signs
And come running to my open arms
When will you realise
Do we have to wait till our worlds collide
Open up your eyes
You can't turn back the tide
Don't say you want me
Don't say you need me
Don't say you love me
It's understood
Don't say you're happy
Out there without me
I know you can't be
'cause it's no good
I'm going to take my time
I have all the time in the world
To make you mine
It is written in the stars above
Don't say you want me
Don't say you need me
Don't say you love me
It's understood
Don't say you're happy
Out there without me
I know you can't be
'cause it's no good"
Sia:"Numb"
"I saw you cry today
The pain may fill you
I saw you shy away
The pain will not kill you
You made me smile today
You spoke with many voices
We travelled miles today
Shared expressions voiceless
It has to end
Living in your head
Without anything to numb you
Living on the edge
Without anything to numb you
It has to end to begin
Began an end today
Gave and got given
You made a friend today
Kindred soul cracked spirit
It has to end to begin
Living in your head
Without anything to numb you
Living on the edge
Without anything to numb you
It had to end to begin
Living in your head
Without anything to numb you
Living on the edge
Without anything to numb you
Living in your head
Without anything to numb you
Living on the edge
Without anything to numb you"
Paljon tunteita, säveliä ja sanoja. Ei läheskään kaikkea mitä tulee kuunneltua levylautaselta ja pyöriteltyä ajatuksissaan, mutta tälle päivälle riittävästi. Nyt kun katselen taaksepäin läpileikkausta lyriikoistani, ovat ne kovin melankolisia... Ei huolta ystävät, joukkoon ja historiaan mahtuu paljon positiivisia tuntemuksia ja kappaleita. Siispä loppuun vielä piristykseksi yksi HyvänMielen biisilemppareistani. :) Nyt ylös, ulos ja äänestämään --- Loppupäivä pötköttelyä leffojen parissa. Sunnuntai. <3
"A lot of people don't listen to the lyrics, really."
- Lenny Kravitz -
Tätä mieltä Lenny, tohdin olla tästä eri mieltä, tai ainakin toivoisin hänen olevan väärässä. Itse saan lyriikoista irti yhtä paljon kuin runoista tai kirjoista. Kuuntelen musiikkia, mutta aina samalla analysoin sanoja ja haen niistäkin omia tunteita. Joskus osuu kohdilleen ja lujaa, ja silloin saattaa käydä myös niin että biisin kokonaisuus jää toisarvoiseksi, ja pelkästään lyriikoidensa puolesta biisistä tulee minulle niin tärkeä, että se kulkee mukanani aina.
Tässä ote lyriikasta runokansiossa, jonne pääsee mukaan vain ne jotka kolahtaa.
Muutamia runokansioitani, niitä joita en ole maalannut teinivuosina mustiksi. Sivujen välistä pilkottavat paperit ovat merkkejä, jotta muistaisin palata tiettyyn tunteeseen myöhemmin. Merkiksi repäisen ylensä palan jostain mainoksesta, viime päivinä merkkeinä on toiminut nenäliinat (käyttämättömät). Nuha.
En muista tarkalleen, mistä kaikki sai alkunsa mutta ensimmäisiä muistikuvia kolahduksista lyriikoihin löytyy muistilokeron kohdalta vuodelta 1989. Istun vanhempieni auton takapenkillä ja kuuntelen taas äitini radiosta nauhoittamaa autokasettia. Osaan jo kaikki biisit ulkoa, mutta lemppareiksi nousi muutama Kirkan kappale. Vuosia myöhemmin minulle on selvinnyt, että näihin kolahduksiin on ollut pitkälti syynä itse musiikki, sillä biisit olivat covereita ja alkuperäisinä niiden takaa löytyivät mm. The Beatles & Neil Young. Myöhemmin biisit ovat nousseet minulle tärkeiksi myös muilla tavoilla, niinkuin monelle muullekin, tiedän, mutta onhan esim. tämä hyvä, ei siitä pääse:
I want to live,
I want to give
I've been a miner
For a heart of gold.
It's these expressions
I never give
That keep me searching
For a heart of gold
And I'm getting old.
Keeps me searching
For a heart of gold
And I'm getting old.
I've been to Hollywood
I've been to Redwood
I crossed the ocean
For a heart of gold
I've been in my mind,
It's such a fine line
That keeps me searching
For a heart of gold
And I'm getting old.
Keeps me searching
For a heart of gold
And I'm getting old.
Keep me searching
For a heart of gold
You keep me searching
For a heart of gold
And I'm getting old.
I've been a miner
For a heart of gold.
Teinivuosina aloin tehdä jo pientä käännöstyötä halutessani ymmärtää jonkin hyvän biisin sanomaa paremmin. Istuin mankan edessä, ja pausetin ja suomensin lause lauseelta mm. siskoni Kissin Destroyer-kasetin. Sanojen etsimisen lisäksi etsimisen aikaa monella tapaa. Samoihin aikoihin luin myös raamatun, ymmärtääkseni. Ymmärsin.
1995 löysin kirjastosta kirjan lyriikoista. Vuosia myöhemmin huomasin osaavani monet lyriikat ulkoa, ilman että olin koskaan edes kuullut ko. kappaletta. Youtuben ihmeellinen maailma on ollut minulle vähintäänkin mielenkiintoinen, sieltä saadessani sanojen taakse musiikin. Yari on yksi näistä löydöistä.
Yarin lyriikkaa kansiossani. Musiikki löytyi paljon myöhemmin. Jostain syystä "Se" onnistui pysymään piilossa.
Samae Koskisen "Aurinko", on kaunis. Etenkin sanat ovat nousseet minulle tärkeiksi.
"Kun katson ikkunaan
Taas kaikki jotakin tarkoittaa uudestaan
On linnut tulleet puutarhaan
Ja ajatus sinusta ilahduttaa
On kaikki kaikessa:
On jotain kevyttä painavassa
Leijailee ilmassa kirkkaassa
On kaikki paikallaan
Taas kaikki jotakin tarkoittaa.
Itsestään on silmät tottuneet pimeään.
En enää muista kasvoja
Olet pelkkää valoa"
Ajatus hyppii, mutta kuten useasti, huomaan ajatuksen ja kynän tekevän sotasuunnitelman ja elävän omaa elämäänsä. Minun tehtäväni on vain kirjoittaa ne ylös.(Kyllä, kirjoitan nämä tekstit ensin paperille. Tietokoneen näppäimistön kanssa ajatukset eivät saa aikaan samanlaista flowta kuin kynän ja paperin kanssa. Yrittäesäni pakottaa sanoja ulos väärällä hetkellä, väärällä tavalla, tulee pysähdys eikä mitään tule ulos.)
PMMP Porisperessä kesällä 2012. Monia lyriikoita jotka osuvat ja uppoavat Juuri Niihin Oikeisiin Kohtiin. Jotkut sanat toimivat laastareina, jotkut repivät auki.
Lyriikoista minulle rakkaimmat ovat kirjoittaneet mm. Rauli Badding Somerjoki, Juice Leskinen, Ismo Alanko, Otto Grundström, Arto Tuunela, Kauko Röyhkä, Samae Koskinen, Paula Vesala, Mira Luoti & Gösta Sundqvist. Pintaraapaisua, kevyttä sellaista, tiedän, ja ulkomaalaiset sanoittajat jäivät nyt lähes täysin huomioitta. Lumi kutsuu, pitää mennä. Jatkan ensikerralla.
Rakastan keikoilla käyntiä. Sen ajan saa olla jossain muualla kuin omassa päässään --- ajatusten sunnuntaita. Muutamia lemppareita mainitakseni mm. Kissin, The Arkin, MassiveAttackin, Kentin, SkunkAnansien & RollingStonesin keikat ovat olleet syystä tai toisesta minulle mainitsemisen arvoisia juttuja... Edellä mainitut isompia spektaakkeleita mutta pienempiä ja tunnelmaltaan intensiivisempiä, eri tavalla mahtavia livelemppareita mm. PMMP, Ismo Alanko, 22-Pistepirkko & Pariisin Kevät. Nämä eivät petä koskaan, ja näitä haluaa käydä katsomassa uudelleen ja uudelleen. Suosittelen.
Kauko Röyhkä Ruisrockissa. Jo vain.
Nykyään keikkojen ja musiikin fiilistelyn lisäksi olen huomannut katsovani maailmaa usein kameran linssin läpi. Olen ristiriitaisessa tilanteessa. Toinen osa minusta haluaisi heittäytyä ja nauttia sävelistä ja tunnelmasta ja tanssia arkea tuonnemmaksi, mutta toisaalta tajuntaani iskeytyvät lavalta valot, varjot, ilmeet ja yksityiskohdat jotka haluaisin saada ikuistettua. Kameran kanssa jammaaminen on osottautunut hankalaksi.
The Arkin ihana Ola Salo Tavastialla. En harrasta julisteita, ollenkaan, mutta Olan kuva pääsi joskus seinälleni, tunnustan. :)
Olenkohan ikuisessa ristiriidassa, vai löytyyköhän joskus balanssi musiikin fiilistelyn ja kuvaamisen välillä. Kumpaakaan tunnetta ja kokemusta en tahtoisi jättää vähemmälle. Tai, ehkä olen joskus niin rautainen valokuvauksen ammattilainen, että nappaan täydelliset kuvat ns.vasemmalla kädellä ja samalla tanssin, laulan tunnelmassa mukana, mene ja tiedä.
Pariisin Kevään Arto Tuunela Tammerfesteillä. "Tuu rokkaan mun tanssilattiaa. Mitä sä vaiheilet?"
Sielunsiskoni kanssa SaijaaSaijaan keikalla PoriFolkissa viime kesänä. <3
"Metsän ääniä" by Juhana Nyrhinen, PoriFolkissa 2011
Samae Koskinen BarKinossa, jonka uudelta kokoonpanolta Arkhamin kirjastolta julkaistiin juuri Matin tekemä maailman hienoin musiikkivideo "Sea of madness".
Kaunis Islaja Anniksella.
Ja Islajan kauniit tossut. :)
Liekö minulla tossufetissi, mene ja tiedä, mutta tässä Rubikin Artturi Tairan popot Telakalla.
Maj Karman Herra Ylppö Karmarokissa 2011. Festari, jossa olen käynyt elämäni aikana jo 20 kertaa. Yksi kesän kohokohdista. :)
Tässä pintaraapaisua keikkailuistani. Montakohan takana? Ei aavistusta,
mutta varmaa on että monen monta vielä edessä. It's only Rock´n'Roll
(but I like it). Näihin kuviin ja tunnelmiin, ensi kerralla niistä lyriikoista...
Eilen raapaisin pintaa miten upposin sanojen suohon, tänään teen samoin musiikin suhteen. Mielipiteitä ja sanottavaa olisi paljon --- näihin säveliin ja tunnelmiin palaan varmasti uudelleen.
Mummulan vintiltä löytämissäni matkalaukuissa on hyvä säilyttää levyt.
Maata järisyttävimmät (Hyvinkään ihan oikeaa maanjäristystä lukuunottamatta ) tunteeni olen kokenut musiikin parissa, ja jokaiseen tärkeään elämäni hetkeen linkittyy jokin musiikki. Kappaleet ovat valikoituneet sattumalta, välttämättä lempibiiseistä ei ole aina ole ollut kysymys, vaikkakin niitäkin mukaan mahtuu. Kuullessani saman biisin joskus myöhemmin uudestaan vaikka täysin ulkona kontekstistaan, samat tunteet tulvahtavat pintaan välillä häiritsevänkin selvästi. Vaikka elän elämyksistä, joskus tuntuu että vähemmälläkin selviäisi...
Tässä muutamia tärkeitä säveliä elämässäni: Explosions In The Sky - Your hand in mine, Helmet - Overrated, SneakerPimps - Tesko Suicide, SneakerPimps - Half life, Coldplay - Yellow, Hooverphonic - Mad about you, The Verve - Drugs don't work, FooFighters - Best of you, Portishead - Glory box, Moby - Find My Baby, The Cardigans - Erase and rewind, Olive - You are not alone, Kent - 747, Ismo Alanko Säätiö -Hallanvaara, The Cure - Why I can't be you, The Cure - Lovesong, Rise Against - Swing Life Away, Sia - Soon We'll Be Found, Smashing Pumpkins - Crestfallen, Simon & Garfunkel - Blues run the game, Simon & Garfunkel - Song for the asking, DepecheMode - It's no good, Bob Dylan - Most likely you go your way (and I'll go mine), Bird and the Bee - My Love --- Te jotka tiedätte, tiedätte.
Kotona musiikin fiilistelyn lisäksi rakastan keikoilla käyntiä. Siitä ensi kerralla. Sitä seuraavalla kerralla syvennyn lyriikoihin. Käsittelemättä jäi myös mitä kuuntelin ja miksi lapsuudessa ja nuoruudessa. Hitsi. Niistähän olisi pitänyt aloittaa. Pistetään aamukankeuden piikkiin, ja palataan niihinkin myöhemmin. Jep. Loputon suo, mutta kahlataan.
"Täytyy sitä elää talvi ja kevät ja kesä, että asianmukaisesti voisi syksyllä kuolla."
-Kai Nieminen-
Dramaattista? Ei, vaikka ymmärrän että sana "kuolema" herättää aina negatiivsia assosiaatioita. Minulle syksy tarkoittaa muutosta, ja jotta jokin voi muuttua, pitää jonkun vanhan siirtyä tieltä pois, "kuolla". Viime aikoina elämästäni on jäänyt pois paljon asioita, ja pitkästä aikaa minulla on a.i.k.a.a. Ja kappas, jo kauan ajatuksena ollut blogi sai tänään alkunsa. Syntyy uutta. Katsotaan minne tie vie.
"Mistä tulemme, sen tiedän.Mihin olemme matkalla, osaan kuvitella. Sano missä mennään."
-Juice Leskinen-
Mieleeni nousee usein sanoja, jostain tuttuja. Lause jää pyörimään päähäni, kunnes on pakko kaivaa se kokonaisuudessaan jostain esiin. Ylensä se löytyy lopulta runokansioistani. Peilaan usein tunteitani sanojen kautta. Monet etsivät ihmistä sanojen takaa, minä etsin tunnetta.
Kaikki sai alkunsa 1992. Ollessani silloin 12-vuotias löysin äitini vanhat runokansiot. Sittemmin niistä on tullut yksi suurimmista aarteistani. Runokansiot sisälsi vanhoista Introista käsin kopioituja runoja, aforismejä, joitakin lyriikoita. Äiti oli myös kuvittanut ne itse piirtämällä tai leikkaamalla kuvia lehdistä.
Oma runokansioni sai aluksi täytettä SinäMinä- ja MeKaks-lehtien runoista, joita lukijat (minäkin, tunnustan) sai sinne lähettää. Kuvitin myös kansioni lehtileikkeillä. Ensimmäisen kansioni on ihanan naiivi ja kömpelö. Toisen runokansioni aikoihin olin löytänyt uuden lähteen: Kokemäen kaupungin kirjaston. Runokirjat, näytelmät (Eeva-Liisa Manner: Eros & Psykhe oli lemppari. Kirjoitin sen käsin itselleni kokonaisuudessaan ylös.) ja kaikki niitä sivuavat teokset on moneen kertaan luettu ja parhaat runoista kopioitu omiin kirjoihin ja kansiin. Myös kuvitukseni muuttuivat maalauksiksi, valokuviksi ja monin tavoin muutenkin persoonallisemmiksi. Ollessani pahimmassa murrosiässä maalasin kaikki siihen asti kertyneet kansioni mustiksi, oh well.
Vuosien myötä intohimoni ei laantunut, runokansioita kertyi monta. Aina muutettuani uuteen kaupunkiin (Harjavalta, Turku, Tampere, Kankaanpää, Hyvinkää, Pori), olen sormet syyhyten käynyt vähitellen läpi sen kirjaston runohyllyt ja kirjoittanut ylös ne runot jotka ovat jotenkin koskettaneet. Myös monet minua koskettaneet lyriikat löytyy ylös kirjoitettuna.
Ja edelleen, lähes päivittäin, kaivan jonkun runokansioista esiin, ja etsin sanoja jollekin tunteelle josta en muuten saa kiinni. Löydettyäni tunteeni kansioista, olen kirjoittanut päivämäärän ylös runon viereen. Kaverini ovat lainanneet joskus kansioitani, ja kysymystulva on verraton: "Mitä tapahtui tuolloin ja tuolloin?"
"Ajatukset hajonneet sanoiksi ympäri huonetta lojuville paperilappusille, joita turhaan yritän kerätä kokoon jotta tietäisin, mitä."
