Hemmottelu jatkuu,
ja pääsin elämäni ensimmäisen kerran oopperaan
"Oslossa ja Berliinissä kiitosta saanut ohjaus Šostakovitšin väkevästä
draamasta saadaan nyt Kansallisoopperaan. Tunteet hehkuvat vahvoina
oopperassa, jossa rakkaudenkaipuu johtaa Katerinan murhaan ja kuolemaan.
Tällä kertaa tapahtumat sijoittuvat syrjäiseen kalastajakylään,
yksinäiseen ja kaukaiseen paikkaan. Karunkaunis lavastus ja vahva
henkilöohjaus tekevät tästä tuotannosta vaikuttavaa musiikkiteatteria."
"Katerina riutuu syrjäisellä seudulla Zinovin vaimona. Hän rakastuu renki
Sergeihin, ja kun Katerinan appi saa suhteen selville, hän ruoskituttaa
Sergein.
Katerina kostaa ja myrkyttää appensa.
Pian myös Zinovi
tapetaan ja Katerina ja Sergei ovat vapaita menemään naimisiin.
Kesken
häiden Zinovin ruumis löytyy ja Katerina ja Sergei lähetetään Siperiaan.
Matkalla Sergei rakastuu vangittuun Sonjetkaan,
Katerina heittää hänet
veteen ja molemmat hukkuvat."
"Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth sai suuren
suosion ensi-illassaan Leningradissa 22.1.1934
ja teosta juhlittiin Neuvostoliiton lyhyen historian ensimmäisenä todellisena suurena oopperana.
Kaikki muuttui 28.1.1936. Silloin Pravdassa ilmestyi artikkeli otsikolla
”Sekasotkua musiikin asemesta”. Siinä kommentoitiin muun muassa teoksen sävelkieltä: ”kuulijaa typerryttää oopperan ensimmäisestä hetkestä alkaen tarkoituksellisen tökerö ja sekava sointien virtailu”. Jos kirjoittaja olisi ollut tavallinen musiikkikriitikko, Šostakovitš olisi voinut jättää tekstin omaan arvoonsa. Artikkelin tekijä oli kuitenkin ilmeisesti Stalin. Sankarista tuli hetkessä kansanvihollinen. Ilman Stalinia Šostakovitš olisi mitä todennäköisimmin luonut kahden oopperan sijasta laajan oopperatuotannon, joka kuuluisi vuosisadan keskeiseen ohjelmistoon. Sekä Nenä että Lady Macbeth ovat kiistattomia mestariteoksia ja ne osoittavat, että ooppera olisi ollut Dmitri Šostakovitšin luonteenomainen laji."
ja teosta juhlittiin Neuvostoliiton lyhyen historian ensimmäisenä todellisena suurena oopperana.
Kaikki muuttui 28.1.1936. Silloin Pravdassa ilmestyi artikkeli otsikolla
”Sekasotkua musiikin asemesta”. Siinä kommentoitiin muun muassa teoksen sävelkieltä: ”kuulijaa typerryttää oopperan ensimmäisestä hetkestä alkaen tarkoituksellisen tökerö ja sekava sointien virtailu”. Jos kirjoittaja olisi ollut tavallinen musiikkikriitikko, Šostakovitš olisi voinut jättää tekstin omaan arvoonsa. Artikkelin tekijä oli kuitenkin ilmeisesti Stalin. Sankarista tuli hetkessä kansanvihollinen. Ilman Stalinia Šostakovitš olisi mitä todennäköisimmin luonut kahden oopperan sijasta laajan oopperatuotannon, joka kuuluisi vuosisadan keskeiseen ohjelmistoon. Sekä Nenä että Lady Macbeth ovat kiistattomia mestariteoksia ja ne osoittavat, että ooppera olisi ollut Dmitri Šostakovitšin luonteenomainen laji."
Ei ehkä helpointa oopperaa aloittelijalle,
paikoitellen jopa hyvinkin hämmentävää,
"hurjinta oopperaa aikoihin", sanovat ja
tämän allekirjoitan.
Kokonaisuudessaan upea kokemus; ohjaus, lavastus, puvustus, musiikki ja esittäjät!
Täytyy tunnustaa, oopperakärpänen pääsi puraisemaan.
paikoitellen jopa hyvinkin hämmentävää,
"hurjinta oopperaa aikoihin", sanovat ja
tämän allekirjoitan.
Kokonaisuudessaan upea kokemus; ohjaus, lavastus, puvustus, musiikki ja esittäjät!
Täytyy tunnustaa, oopperakärpänen pääsi puraisemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti