Syksyn inspiroimana runoja
&
netistä löytyneitä kuvia sateeseen liittyvistä jutuista.
Olkaatten hyvät.
"Ei kukaan tiedä miten vuolaana virtaa kyynelteni vuo..."
-Lässyn, lässyn, runoilija.
Itke, älä ruikuta.
~Kai Nieminen~
En minäkään tiedä
mitä sinun tulisi tehdä
kipusi kourissa
tempova ihminen.
tai jo niin typertynyt
ettet edes huomaa
omaa apaattisuuttasi.
Mutta minä olen tässä
lähelläsi hiljaa
ja odotan.
Sano sinä
jos minua tarvitset
ojentamaan käteni
kuuntelemaan sinua
puhumaan sinulle
tai kysymään kanssasi.
~Maaria Leinonen~
Rakkaudessa ei uskalla olla
uhkarohkea, koska pelkää
menettävänsä kaiken:
On kuitenkin edettävä, mutta
kuka voi sanoa mihin asti?
Ennen kuin tavoittaa sen
kohdan,. on aina peloissaan.
~Blaise Pascal~
Ilo -15 merkintää
Se asuu iholla, silmässä, korvissa, nenässä, sukuelimessä, makunystyröissä
ja valossa joka loistaa taivaan lintujen ja perhosten läpi
ja pimeydessä joka piilottaa pahat tekomme ja petoksemme
Sellainen se on, ensin se vain hetken suhisee
kuin vesi pannussa, poreilee hetken
sylkee sitten villisti ympärilleen ja kastelee kaiken
Siihen voi hukkua samalla tavalla kuin
hukkuisi hiekkaan tai kerrostalon lasihäkin
vankina ylistykseen jota ei ole ansainnut
Se piiloutuu suupielen ja nenänpielen väliseen ryppyyn
yleensä se nukkuu tai vain tuijottaa nenäontelon katossa
kun huulesi lähestyvät se hypähtää innoissaan
Muistatko kun olin viimeksi iloinen?
se oli sinä yönä kun odotin sinua
kun et ollut vielä tullut ja särkenyt kaikkea
Yksivuotias nauraa heti kun näkee kasvoni
siksikö että ymmärtää miten paljon rakastan häntä
vai siksikö että aavistaa että päiväni ovat luetut
Washingtonissa asuin diblomaatin luona jolla oli papukaija
se herätti minut kuudelta aamulla kirkaisten "good morning"
kun riisuin mennessäni maate se huusi "fuck you"
Kun kirjoitan runoja menetän järkeni ja muutun
röyhkeäksi eläimeksi tai virukseksi joka tunkeutuu joka paikkaan
kunnes lauseet räjähtävät rikki ja nukahdamme toisiimme
Musiikki tekee minut iloiseksi ja surulliseksi, joskus tulen musiikin
takia epätoivoiseksi, pahinta ovat saksalaiset operetit, silloin
on synkkyys lähellä ja vain ehdoton hiljaisuus pelastaa minut
Ei tarvita mitään prameaa, ei pöyhkeitä mielenosoituksia
katse riittää, huomaamaton ele, lähes näkymätön ja korvin
kuulumaton, aavistus vain ja pysyn luonasi
Tulen iloiseksi kun ajattelen ystävääni ja muistan että
se jota vihasin kerran on nykyään (melkein) ystäväni
mutta myöntäisinkö että kilpailijan itsemurha ilahdutti minua?
Miten iloiseksi voi tulla särkymättä? Miten monta tonnia onnea
jaksaa kantaa ennen kuin selkä katkeaa? Miten lähelle voi päästä
toista ennen kuin kaikki hajoaa eikä ole enää olemassa?
~Claes Andersson~
Kahdeksannen kerroksen parvekkeelta näen sataman
ja suuret alukset, auto- ja rekkajonot jotka kiemurtelevat
jo vihertävien puistojen ympäri
ilma on täynnä linnunlaulua ja leutoja tuulia
ja minä ymmärrän miten kaunis maailma on ja miten paljon
täällä on asioita joita rakastaa ja joista iloita samalla hetkellä
kun minuun iskee vahva halu avata parvekkeen ovi ja hypätä
~Claes Andersson~
Koska sydän on lintu joka lyö lyömistään rinnassa,
koska keuhkot ovat kaksi hyljettä joiden läpi ilma virtaa,
koska käsi on rapu ja hiukset heinäkasa,
verisuonet jokia ja hermot salamoivat. Koska hampaat
ovat kivimuuri ja silmät omenia, korvat simpukoita ja kylkiluut
portti. Koska aivoissa on aina pimeää, ja hiljaista. Koska
olemme maata. Koske olemme verta. Koska kuolemme.
~Karl Ove Knausgård~
Miksi tekisin jotain muuta, jos minun tekee mieli kirjoittaa runo.
Ja miksi helvetissä kirjoittaisin runon
jos mieleni tekee tehdä jotain muuta.
~Kai Nieminen~
Yksi minulla olisi vielä:
että oltaisiin hiljaa paikallaan
ja sataisi.
~Kai Nieminen~
Aikaisemmat runoilut mm. tämän linkin takaa:
http://keltainenvillasukka.blogspot.fi/2015/09/olen-pois-paalta-yrita-myohemmin.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti