"Kun päivät täyttyvät elämästä

 jäävät muistiinpanot pieniksi."

Tai jotenkin näin sanoi joku joskus. 

Havahduin tähän ystäväni kysyessä 

Mitä sulle kuuluu?

-No eipä tässä ihmeitä.

 Aloitin uuden työn ja parisuhteen. 

Jännää, kivaa, tärkeää ja uutta. 

Paljon uusia ihmisiä ja kohtaamisia.

Heinäkuussa vasta seuraava kontrolli, 

joten sitä en aio edes ajatella. 

Nooalla oli vanhojentanssit

ja hiihtolomalla ihana nähdä taas. 

Johon ystävä että 

Hei,

sullehan on tapahtunut ihan hurjasti pienessä ajassa. 

Ja näinhän se taitaa olla. 

Sitä on vaan ollut, mennyt ja tuntenut.

Ja koen tehneeni oikeita valintoja 

tässä kohtaa elämää juuri nyt. 

💛

Kiteytän menneet pari viikkoa tähän:

Työmatka on lyhyt, mutta ollut sitäkin jännittävämpi. 

Rakastan mun kotia, mutta tulevaa sähkölaskua en niinkään. 

Töissä ei pääse laihtumaan. 

En valita. Huomio vaan. 

Olen nyt yhden Porin vanhimman kirppiksen myymälävastaava. Kippis sille!

Näihin havahdun usein vasta kotona. Suht edukkaasti lähtee. 

Työmatka on lyhyt mutta kaunis. 

Oi ihana valo! 

Vielä valovoimaisemmat. 

Töissä kuvattiin tiktokkia. Olisin päässyt mukaan mutta emmä. Onneksi nuoriso hoisi homman. 

Ystävänpäivää juhlin ihanan Tarun kanssa. 

...ja havahduin faktaan että hänhän on äärimmäisen lahjakas mm. entinen läänintaiteilija. Joten hän saa tehdä mulle seuraavaan uuden headerin blogiin. Ja nimenomaan "saa", ei "joudu". Vai miten se meni? Pus. 

Kippis myös ystävyydelle!

Saija lähetti mulle ja Mummulle tälläisen kollaasiin. Aika ihana. 

Tänään töissä päivitettiin muiden hommien ohessa näyteikkunaa. Työkaveri totesi tästä siellä esiintyvästä: Sehän näyttää ihan sulle! 

Tärkeä päivä tänäänkin. Monella tapaa.